Lauseiden taidetta

”Kokosimme siinä elossamme kauniin, pikku tuulessa lipuvan lauseiden teoksen. Silloin viisas ja vahva vapaus astui esiin. En minä tuntenut tarvetta hyökätä. Etkä sinä tuntenut tarvetta puolustautua. Välissämme oli vain vapautta meidän omille ulos tuleville ajatuksillemme. Riisuit minun päältäni egon pehmein sanoin ja minä tein sinun egollesi samoin. Jotta näkisimme toisemme koko elossaan. Siinä kaikessa ymmärryksessä… Jatka lukemista Lauseiden taidetta

Synnyinväri harmaudessa

Niinkin karussa maassa kuin meidän fyysisyytemme, on meidän elinvoimallemme sijattu paikka. Meidän elinvoimamme, minuutemme on asettautunut näihin historiaa toistaviin runneltuihin vartaloihin mitkä kipuilevat välillä jokaista elinvoimamme purskahdusta ulos. Täällä katselemme toisiamme kuin elotonta harmaata kivimerta äärettömiin tietämättä jokaisen kiven sisällä piilevästä voimasta. Tuulen hivellessä hennosti ja äkkiarvaamatta kurvaillen kivimeren väliköissä. Sateen värjätessä lohkareet ja hippuset… Jatka lukemista Synnyinväri harmaudessa

Uusintaa kymmenissä

Havahdun taas kerran mietteissäni hetkeen missä mieleni oli maalaillut jo tovin päättäväisesti hetkiä tulevaisuuteeni missä suorittaminen olisi ainoa keino selvitä. Mieleni oli onnistunut taas kerran päättämään minuuteni puolesta tulevien hetkieni olevan jotain muuta, kuin elämistä juuri siinä hetkessä. Egoni oli onnistunut tälläkin kertaa huijaamaan minuuteni piiloon ja asettamaan suoritetut teot ainoaksi mitä ollakseen elossa voi… Jatka lukemista Uusintaa kymmenissä

Pelko vai Muutos?

Pelkäätkö tai murehditko sinä, että toinen ei osaa käsitellä sinussa tapahtuvaa muutosta? Tai pelkäätkö sinä, että sinä itse et osaa käsitellä sinussa tapahtuvaa muutosta toisen nähden? Ehkä sinä tunnet itsessäsi muutoksen hetken koittaneen ja niin kovinhaluaisit aloittaa sen hetken jo uudenlaisena, isommalla ymmärryksellä itsestäsi, mutta sinun egosi on päättänyt, että sinun läheisesi ei tule tällaista… Jatka lukemista Pelko vai Muutos?

Kaaoksen keskeltä

Kun laskemme fyysisen olemuksemme lepoon siihen hetkeen ja rauhoitamme tunteemme elämään juuri siinä täydellisen epätäydellisessä hetkessä, missä samaan aikaan kaiken ympäriltä löytyvän kaaoksen ja epäymmärryksen ja sen hetkisen nautinnon ja rauhallisuuden tunteen välissä oleva liittouma kokoaa sen hetken elomme. Tehden siitä täydellisen epätäydellisyydessään. Havahdumme huomaamaan, että se hetki oli ainutkertainen ja paras versio itsestään, koska… Jatka lukemista Kaaoksen keskeltä

Kiire

Ja taas havahdun, kuinka jälleen kerran olen onnistunut luomaan itselleni kiireen. Kiireen joka tuntuu jo nyt vaikka illuusiossani se elää vasta lähitulevaisuudessani. Mutta koska olen lähitulevaisuuttani jo mielessäni niin pitkään elänyt ja suorittanut, olen jo valmiiksi väsynyttulevaisuuteeni. Olen väsynyt ajatukseen omasta tulevastani. Olen väsynyt ajasta mitä en tiedä enkä vielä tunne. Olen väsynyt hetkistä mistä… Jatka lukemista Kiire

Häpeän muoto

Mitä on häpeä? Miksi me saamme itsemme tuntemaan häpeää? Voisiko osa häpeästä johtua siitä, että me olemme jo muuttuneita ja erilaisia, ymmärryksessä kasvaneita jostain asiasta, mutta vielä käyttäydymme niin kuin emme vielä ymmärtäisi enempää? Vaikka me jo ymmärrämme, mutta meillä ei ole ehkä vielä kykyä kehittää uutta tapaa toimia juuri sen kaltaisissa hetkissä. Sellaisessa hetkessä… Jatka lukemista Häpeän muoto

Avun pyytäminen

Kun on tottunut suorittamaan elämistä ja tottunut elämään ilman läheisten apua, on vaikea pyytää apua silloin, kun sitä tarvitsee. Miksi lapsena sairaana oleminen ja omasta olostaan valittaminen ei ollut noloa eikä siitä kokenut häpeää, mutta aikuisena sairastuessa avun pyytäminen tuntuu niin kovin vaikealta? Avunhuuto sairaan ” Näytelmässäni estyvän, lasken verhot sankat silmilleni,jotta näkeväni jäisivät verhojen… Jatka lukemista Avun pyytäminen

Tunteissa tukija

Olisiko meidän tärkeää kokea myös hetkiä missä meillä olisi mahdollisuus kokea ja näyttää tunteet myös silloin, kun ne ovat äärimmillään tuskassa tai rakkaudessa, avuttomuudessa tai pelossa? Sellaisessa suuruudessa, kun viha on saanut meistä otteen emmekä osaa keskittyä muuhun. Taikka silloin, kun rakkaudentuntu vie meidän ajatuksemme harhailemaan omille matkoilleen. Tai, kun olemme niin avuttomia ja voimattomia,… Jatka lukemista Tunteissa tukija

Egokapina

Hei sinä, huomaatko itseäsi? Miksi pyristelet hetkissä olemaan elämättä ja turrutat läsnäolemisesi paheilla? Tartut siihen ensimmäiseen lohturuokaan minkä kaapistasi löydät etkä halua nähdä itseäsi siinä juuri niin väsyneenä, kuin olet. Yrität nostattaa fyysistä elinvoimaasi sinuutesi kuihtuessa yksinäisyydessä mihin sinun egosi ei ole valmis laskeutumaan. Egosi pitää huolen, että jokainen vankilan ovi on lukittu sinuutesi ja… Jatka lukemista Egokapina