Syntymä unesta

Niin minä alussa avasin silmäni ja parkaisin itseni muillekin eläväksi. Katselin utukuvina liikkuvia hahmoja ja jotakin värien kaltaista vielä silmieni kykenemättä niitä monen väreiksi tarkentamaan. Ihmetellen tuota liikettä mitä ympärilläni näkyi. Osaamatta itseäni samoin liikuttaa. Hetkien lipuessa eteenpäin minun silmäni tarkentaen katseensa kaikkeen ja minun oppien tunnistamaan oman kehoni ja sen tarpeet. Ja minun tunnistaen… Jatka lukemista Syntymä unesta

Pelon jumalolento

Oliko kaiken alussa pelkoa? Vai syntyivätkö pelot vasta jumalolennon luodessa ne? Loiko tämä jumalolento pelot hyvyyttään, jotta jokainen ihminen kykenisi pelkonsa kohtaamalla kehittymään ja kehittämään kaikkea ympärillään? Ettei ihminen jäisi ymmärrystä vaille, pelottomaksi eikä suorittaisi näin tekoja mitkä satuttavat toisia ja mitkä jättävät yhteisestä kehityksestä aitoon rakkauteen. Loiko jumalolento pelot alkujaan illuusioiksi jotta ihminen voisi… Jatka lukemista Pelon jumalolento

Kenen usko?

Miten sinun uskosi on syntynyt? Annatko sille mahdollisuuden synnyttää uutta kaikesta kokemastasi vai valitsetko tietoisena mitkä asiat elämässäsi siihen saavat vaikuttaa? Ja valitsetko saavatko siihen vaikuttaa ihan erilaisesta syntyneet uskot vai ainoastaan sellainen mihin olet itse valmistunut uskomaan? Oletko vapauttanut uskosi muodostumaan siitä mitä kaikenlaista tunnet, jotta se olisi uskoa mikä on lähimpänä sydäntäsi? Vai… Jatka lukemista Kenen usko?

Rohkeutta

Mitä sinulle merkitsee rohkeus? Onko rohkeutesi sitä, että valitset kulkea polkuasi tietoisesti väistellen eteesi tulleita esteitä, ottaen askelmasi harkitusti vakaaseen maahan. Silmäillen etukäteen vaikeat kohdat mitkä tietoisesti jätät tuntematta. Vai onko rohkeutesi sitä, että hyväksyt polkua kulkiessasi eteesi tulevat montut ja kivikot. Väistämättä niitä ja rohkeudella astut niihin ja niiden läpi jotta nekin jäisivät historiaasi… Jatka lukemista Rohkeutta

Itkun aakkosia

”Minä itken, kun kuuntelijat ovat jättäytyneet näkymättömiin tämän maan päältä. Ja minä itken, kun sanoittajat eivät totuuksiaan jaksa tuomitsemisen pelossa kaiken suuntiin lausua, että totuudet olisivat osia yhdestä, eivätkä irrallaan toisistaan kuten nyt. Ja itkuani jatkaa nuori ja tarvitseva joka huudollaan hellää turvaa kaipaa. Huudon haihtuen kääntyneisiin selustoihin jättäen vasta syntyneen yksinäisyyksiin. Ja yksinäisten takia… Jatka lukemista Itkun aakkosia