Niin minä samoissa elonhetkissä onnistun elämään kauneimman kirjavia ja eloa vahvistavimpia kasvunkokemuksia, mutta samalla niitä kaikkein katalimmin voimia vieviä totaalisen ymmärtämättömyyden hetkiä jolloin jokaisen hengenvedon täyttää toivomus edes pienestä uudesta elosta ja ymmärryksestä.
Sillä hetkellä minä katselen minuuttani täydessä ymmärryksessä sen kohtaamista turhista energiaa vievistä hetkistä mistä uutta eloa ja oppimista on turha kaivella sen hetkisen ymmärrykseni kanssa. Olen kavunnut opinhetkieni kautta näkemään minuudestani ne tekijät mitkä vain ottavat eloani pois tai latistavat minuuttani egoni alamaiseksi. Ja niin itsetietoisena minuudestani pulpahtelee eloa tanssiin, lauluun ja elämisen hetkiin. Ja tunnen itsestäni huokuvan lähes räjähdellen huokuvan energian määrän.
Ja siinä samassa hetkessä romahtelen energiatasojeni huipuilta niin alas, että pelkästään seisomaan nouseminen tuntuu turhalta ja uuvuttavalta. Kaikki se voimaannuttava ja pursuileva energia hiipuu sekunneissa fyysisyydestäni jättäen minulle yhden ainoan ymmärryksen hetkestäni. Mieleni täyttää yksi ajatus. Minuudessani on paljon energiaa, mutta minulla ei ole mitään hajua mihin tai miten minun pitäisi sitä käyttää. Ja niin lähes kaikki se energia minkä ymmärryksessäni kerkesin itseeni imeä pakenee minusta, koska minulla ei ollut ymmärrystä sen kanssa elämiseen.
Yhtä aikaa minuudellani on suuri ymmärrys siitä mikä vie eloani pois ja hyvin vähäinen ymmärrys siitä miten ja mikä minulle eloa antaa.
S.