Minkälainen puu olet? Oletko puu joka huojuu metsässä kulkevien tunnetuulien mukana? Sinun kuitenkin pysyen vakaasti pystyssä vankkojen juuriesi avulla. Oksastopolkujesi kasvattaen kasvukautenaan aina uusia käpysiemeniä. Oletko puu joka on jo iäisyyden mittaisen ajan kelottunut paikoillaan? Oksastopolkujesi pystymättä kasvattamaan yhtäkään käpysiementä. Metsikössä vaeltelevien tunnetuulien liitäen ohitsesi sinun kovettunutta kuortasi pitkin. Oletko puu jonka juuristotkin ovat lahonneet… Jatka lukemista Oma elämänpuusi
Blogi
Unohtunut ikuisuus
”Ikuisuus itkee, vuotaa aikaa vasten.Kaipaa itseään, kaiken aikaa.” Ikuisuus on unohtunut. Hukkunut. Kaikunut kalliolta toiselle ja kolmannelle, lopulta hiljenevin äänin pois kokonaan, vaiennut. Ikuisuus on vaihtanut paikkaa ajan kanssa puheissa, mielissä, sykkivissä sydämissä. Nyt ajassa eläminen on valettuna ihmisiin. Nyt ikuisuus uinuu, lepää, itkee. Odottaa olemistaan. Odottaa saavansa luvan olla totta. S.
Yhdeksi
”Kurkottelevat omiin ääripäihinsä toistensa vastakohdat, koittavaa kohtaamistaan harjoitellen. Tunteiden tulkitsijan kannatellen ja esitellen jokaisen sydänvihlaisun omana tunteenaan ja viisasmielen tarjoillen kaikki mahdolliset vaihtoehdot siihen mitä ikinä voisikaan tietää. Sillä tavoin molemmat availevat silmiään ja heräilevät, venyttelevät itseään suurimpaan kokoonsa ollakseen kokonaan esillä sellaisena, kuin ovat, jotta lopullinen vastakohtiensa yhdistyminen voisi alkaa. Jotta minä voisin syntyä… Jatka lukemista Yhdeksi
Kultaisella keskitiellä
Mitä kultainen keskitie on? Kultainen keskitie kulkee vastasanojensa keskellä. Se on kohta missä vastaparit yhdistyvät yhdeksi ja missä molemmilla, vastasanoillaan, on yhtälainen merkitys. Kultainen keskitie yhdistää nöyryyden ja ylpeyden yhdeksi sanaksi pitäen sisällään sopivan verran nöyryyttä ja sopivan verran ylpeyttä. Antamatta kuitenkaan kummallekaan vastaparilleen, nöyryydelle tai ylpeydelle toistansa enempää valtaa. Kultainen keskitie on, kuin nuora… Jatka lukemista Kultaisella keskitiellä
Omassa ajassa
Mitä sinulle merkitsee oma aika? Oletko omalla ajallasi oikeasti sinun omassa ajassasi? Vai onko mielesi ja henkisyytesi tuttaviesi ajoissa? Sinun pähkäillen tuttaviesi kehityskulkuja ajalla, minkä pitäisi olla sinun omaa aikaasi. Mitä sinulle merkitsee oma aika? Onko sinulla tarpeeksi omaa aikaa tutustua omiin henkisiin ikävaiheisiisi aina juurisyntyneestä jo kaiken nähneeseen vanhukseen? Oletko tottunut ottamaan itsellesi aikaa… Jatka lukemista Omassa ajassa
Hetket pimeässä
Miten katselet pimeyttäsi ja sen muotoja? Katseletko pimeydessäsi kaikkea hämäräisen harson läpi? Pystytkö näkemään hämäränlaaksossasi eloa ja värejä vai näetkö jokaisen näkökentässäsi liikkuvan elo-olennonkin pimeytenä ja pelottavana? Pelkäätkö myös itseäsi sinun vältellen jopa itsesi kohtaamista? Minkä verran annat pimeyden hetkesi virrata sinusta kaikkialle ympäristöösi? Vai onko pimeys ainoastaan sinussa ja sinun ikioma hetkesi? Riippuuko se… Jatka lukemista Hetket pimeässä
Jättiläisystävät
”Iäisyys ystävistä,väen vahvojen henkäyksistä,unissaan pienemmistä. Aikaisin tänään heränneistä,jättiläisistä väkivahvoista,pienuuttaan pelkäävistä. Ystäväolennoilleenpuretuista herkkyyksistä,virkoaa. Raviten kasvuaan, taltuttaaikivahva unen ja pelon maan.” S.
Äänien ääni
Millainen minä olen äänenä? Ovatko sisäinen ja ulkoinen ääneni yhtä? Keskustelenko ainoastaan sisäisesti pohdiskellen tai ulkoisesti suullani äännähdellen? Osaanko yhdistyä yhdeksi ääneksi? Tunnistanko sellaisia hetkiä missä olen sisäisesti ja ulkoisesti samaa kokonaisuutta, samaa ääntä? Enkö osaa yhdistää ääniäni? Olenko sisältäni liian erilainen, kuin mitä ulkoisesti olen? Puhunko puhuessani ainoastaan muille tai ainoastaan itsellesi? Minkälainen ääni… Jatka lukemista Äänien ääni
Jumaluudesta (Of divinity)
Mitä minulle tarkoittaa jumala, jumalat ja jumaluus?
Sulaen
”Suuri suru riippuu oksilla, tipahteleehyiset routapisarat ja ylitsevuotava itku.Kastunut, murtunut jää, makaa kamaralla. Suuta availee, ääneti tukehtunut henkäys.Viiltävä vitsaus hyisinä kaikuina,sydänkammioita venyttää, kiskoo.Ikijää luuydintä halaa, mädättää. Lämmön ääni turtunutta tuskaa, värähdyksenverran vuolaaksi virkistää.Pisara pisaralta sulattelee itku,hyinen ikirouta ja murtuu jää. Virtojen vapaus vangitsee, vapauttaapisaransa kulkueeseen.” S.