Missä sinun juuresi on? Tunnetko niitä? Kuinka monesti olet valmistellut itsellesi hetken tutustua juuriisi maistellaksesi sitä kaikkea mistä olet saanut alkusi? Milloin viimeksi olet hapattanut juuresi valmistaen itsellesi sopivan sitkeän, mutta käsissäsi vaivattavan leipäsiä valmistavan taikinan? Maistatko juuren tehtävän maistaessasi uunituoretta lämpöistä ruisleipää? S.
Kategoria: Yleinen
Kyynelmatkani
” Virratkaa hehkuvina kyyneleeni, sukeltakaa kuoreni lävitse. Imeytykää sykkivääni, antakaa tietopisaranne olla osa elämäni uusivaa sykettä. Syleilkää vereni liikkeelle rakkaudella. Ajakaa ääripääni yhteen, sitokaa minut iättömän tiedolla kokonaiseksi. Kuihtukaa pois, kun olette saaneet minun kehoni näyltäänkin polttavaksi. Hukuttakaa turha matkani, jättäkää kuihduttuanne minut perille itseeni.” S.
Salaisuus taakkana
Kannatteletko sydämessäsi salaisuutta? Kannatteletko sitä itsesi takia vai jonkun toisen takia? Suostuitko ottamaan salaisuuden kannettavaksesi vai vaatiko sen kertoja sitä jälkikäteen? Miksi salaisuutesi on salaisuus? Onko se salaisuus siksi, että sen vapautuminen satuttaisi jotakin toista? Satuttaisiko se todella toista vai olisiko sen syntymä vapauteen ainoa tuskaa tuova hetki? Tai satuttaisiko sen vapauttaminen sinua itseäsi? Sinun… Jatka lukemista Salaisuus taakkana
Luovuutta luojastaan
Milloin viimeksi olet herätellyt luovuuttasi? Onnistuitko silloin luomaan jotakin? Olitko silloin luojan lapsi? Samaan aikaan sinun kyeten luomaan jotakin ja samaan aikaan osaamatta kuitenkaan luoda sitä jotakin kokonaiseksi. Tai olitko silloin kaavoihin kangistumaton luovuuden lapsi? Sinun pelkäämättä epäonnistumisia leikitellen luovuudellasi ja kokeillen erilaisia tapoja saattaa luomistyösi valmiiksi. Onnistuitko olemaan luoja luovuudessasi? Siinä tilassa sinun rajattoman… Jatka lukemista Luovuutta luojastaan
Samaa pipoa
Niin välillä vieläkin onnistumme kadottamaan oman osuutemme, oman silmukkamme, yhdeksi kudotusta piposta. Katselemme toisella tapaa pujoteltua silmukkaa eri värisävyineen, kuin emme tuntisikaan moisen silmukan merkitystä kokonaisen pipon aikaansaamiseksi. Ja niin tuhahtelemme kateellisina niille, jotka seuraavalla kierroksellaan liittyvät kahdesta yhdeksi onnistuen silti jatkamaan pipon valmistumista. Tai meidän ollen niitä silmukoita, jotka liitettiin toisiinsa kysymättä meiltä itseltämme… Jatka lukemista Samaa pipoa
Kokonaiset
Voisimmeko hyväksyä itsestämme senkin puolen mikä on vielä vajaa ja vailla ymmärrystä? Meidän näin antaen ymmärtämättömyytemme olla osa kokonaisuuttamme kenenkään kokematta tarpeelliseksi esittää ymmärtäjää silloin, kun ei sellaista ole. Voisimmeko hyväksyä ne muutoksen hetket milloin ymmärtämättömyytemme muuttuukin ymmärtämiseksi? Meidän hyväksyen uuden ymmärryksemme syntymisen meihin, vaikka meillä ei olisi vielä kykyä käsitellä tätä täysin uudenlaista ymmärrystä… Jatka lukemista Kokonaiset
Runo ystävälleni auringolle
Aurinko, sinä laskeudut päivä päivältä aikaisemmin meren taakse. Tällä rannalla veden jo peitellen itselleen jääpeitettä saadakseen levätä rauhassa viiman saapuessa. Aurinko, näen vielä sinun taivaanrantaa pitkin kulkevat kaikusi lämpöisen väreissä. Aurinko, tiedätkö, että poissa ollessasi leikkisät loimut rohkenevat tanssahtelemaan pitkin taivaanrantaa pakkasen kuorruttaessa metsän valkoiseen huntuun? Aurinko, nähdään taas, kun palaat takaisin matkaltasi. S.
Oleminen
Mitä kaikenlaista olet jo ollut? Mistä kaikesta olet jäänyt vieläkin paitsi? Haluaisitko olla vielä jotain muuta? Oletko vakuuttunut siitä, että olet kerennyt olla jo kaikkea mitä ikinä tahdot olla? Sinun ollen harmoniassa molempien puoliesi, ymmärryksesi ja ymmärtämättömyytesi kanssa niiden sotimatta sinussa keskenään. Tahdotko nimenomaan olla jotain muuta? Sinun keinuttaen itseäsi vielä laidasta laittaan osaamatta pysähtyä… Jatka lukemista Oleminen
Ravintona
Jos olisin syötävää, millaista olisin? Olisinko täynnä joka tavoin opeteltua sitkeyttä? Kenenkään saamatta minusta haukattua edes yhtä palasta suuhunsa asti pureskeltavaksi. Kenenkään pystymättä näin sitkaasta edes yhden pureskelun ja nielaisun verran sisintänsä täyttämään. Olisinko pehmeää joka tavoin mureaksi kypsytettyä ravintoa jota hampaatonkin pystyy yltäkyllin haukkailemaan ja ikenillään pureskelemaan. Minun ollen tarjolla jo pienille jotka vasta… Jatka lukemista Ravintona
Pakkanen ja Lapin Rouva
”Tunnetko minut huulillasi, pistelyinä poskillasi?”, Pakkasen aikainen kaiku kuiskasi. ”Tunnistan voimistuvan sydänvoimani, raikkaan tuoksun.”, Lapin Rouva kuiskutti takaisin ja silitteli sormenpäillään näkymätöntä pakkasta. ”Saanko tulla tälläkin kertaa luoksesi ja antaa sinun tunnustellen tutustua siihen mitä kaikkea olen?”, Pakkanen kysyi Lapin Rouvalta laulahtaen itsevarmasti tuntien jo lempeän vastaanottavan vastauksen. ”Tälläkin kertaa olen muistanut tulosi ja leikitellyt… Jatka lukemista Pakkanen ja Lapin Rouva