Minkälainen ihminen on luotettava?
Minkälainen olen, kun olen luotettava? Olenko luotettava silloinkin, kun olen eri mieltä? Vai olenko luotettava vain jos kuunneltunani olen samaa mieltä? Ja riittääkö, että sanon olevani samaa mieltä? Vai pitääkö minun muuntautua omasta totuudestani sinun totuuteesi ollakseni luotettava? Näin ollen enemmän sinua ja vähemmän minua.
Minkälainen sinä olet, kun olet luotettava? Oletko silloin kuuntelijan roolissa ja nyökyttelet toisen totuudelle? Vai oletko luotettava, kun kykenet kuuntelemaan läheisesi omaksumaa totuutta, vaikket itse siitä mitään tuntisi omassa totuudessasi? Luottaen itseesi kuitenkin niin paljon, että rohkeudessasi pystyt kuuntelemaan sinulle täysin vierasta totuutta pitäen sitä yhtä tärkeänä, kuin sinunkin totuutesi.
Mutta onko luotettavuus nykyisinä päivinämme enemmänkin epäluotettavuutta? Sellaista olomuotoa missä sanoin kerromme olevamme samaa mieltä, mutta sisimmissämme meistä jokaisen kuitenkin tietävän, että jokainen totuus on todellisuudessa ainutlaatuinen. Samalla tavoin täysin erilainen, niin kuin jokainen ihminenkin on. Näin sanojen mitkä muodostuvat samaa mieltä olemisesta, muodostuen epäluottamuksesta omaa taikka toisen totuutta ja moraalia kohtaan. Ja niiden sanojen muodostaen tilanteen missä on helppo jättää kohtaamatta meidän sen hetkisiä erilaisia totuuksiamme. Antaen meille turvan illuusiosta olla samanlaisia.
Voisiko luotettavuus olla myös sellaista, että uskaltaa sanoa jos ei ymmärrä. Ja uskaltaa sanoa jos omassa ymmärryksessään tuntee asian toisella tavalla. Onko luotettavuus sellaista mikä ei kykene horjuttamaan meissä meihin syntynyttä moraalia? Tai onko luotettavuus juuri sitä, että tunnemme mikä meidän moraalimme on emmekä toisen totuuden edessäkään taivu omista moraalisista arvoistamme mitkä totuudestamme syntyivät?
Onko luotettavuus lopulta sitä, että riippumatta toisen totuudesta kykenet sen vastaanottamaan hyökkäämättä tai puolustautumatta? Ainoastaan kuunnellen, kuin satua. Päättämättä sen olevan pelkästään hyvä tai huono. Antaen sille mahdollisuuden olla jopa lempi satusi, vaikket sitä omaksi totuudeksesi voisi myöntääkään.
S.