Häpeän muoto

Mitä on häpeä? Miksi me saamme itsemme tuntemaan häpeää? Voisiko osa häpeästä johtua siitä, että me olemme jo muuttuneita ja erilaisia, ymmärryksessä kasvaneita jostain asiasta, mutta vielä käyttäydymme niin kuin emme vielä ymmärtäisi enempää? Vaikka me jo ymmärrämme, mutta meillä ei ole ehkä vielä kykyä kehittää uutta tapaa toimia juuri sen kaltaisissa hetkissä.

Sellaisessa hetkessä sinä olet ehkä tottunut turruttamaan vihantunnettasi herkuilla taikka alkoholilla. Siinä hetkessä sinä tiedät tuntevasi vihaa ja tiedät tunteneesi sitä jo kauan, mutta sinulla ei ole lähellä ketään sanoittamassa mistä tai miksi sinä olisit voinut sen tunteen itseesi kahlita eikä sinulla ole ketään joka osaisi osoittaa sormellansa sinulle tien uuteen kehitykseen. Siinä hetkessä sinun on epämukava olla ja häpeät. Sinä olet avuton. Eikä avuttomana ja häpeissään kykene toimimaan uudella tavalla.

On saattanut kulua moniakin vuosia siitä, kun sinä koit oppimisen hetken missä sait ymmärryksen paheellesi. Mutta edelleen sinä takerrut pinnallisuuteen ja valitset häpeääsi turruttamaan irtokarkkiosaston sokerikuorrutteisimmat ja juuri sinun suutasi hivelevimmät makusekoitukset jotta mielesi päihtyisi mahdollisimman hyvin petkuttamaan sinua kieltämään häpeän. Vielä kotona saatat mielessäsi sotia johtuiko tämä ylimääräinen makea ostos vihasta vai häpeästä. Vai esittikö mielesi sen johtuneen vain päähänpistoksesta muiden ostosten lomassa.

Sillä hetkellä, kun kaupan parhain toffeekaramelli on asettumassa hellimään makunystyröitäsi, havahdut ymmärtämään, että sinä olet jo kauan ymmärtänyt enemmän. Sinä olet jo kauan ymmärtänyt, että ostat ylimääräisiä kertoja makeisia peittääksesi sen mitä tunnet. Ensimmäisillä kerroilla, kun ostit herkkuja herkuttomana päivänä, saatoit turruttaa vihaasi. Havahduit kuitenkin ymmärtämään tämän ja rupesit tuntemaan siitä häpeää. Ja nyt ostat ja syöt karkkeja häpeästä siihen, että ymmärrät jo ettei se ole oikea tapa, mutta et osaa vielä toimia eri tavalla. Näin sinä olet luonut itsellesi oman oravanpyörän mistä vain sinä itse voit rohkeana paeta tietämättä mitä sen ulkopuolella on. Tietämättä minkälaisia uusia tunteita sinussa herää tai miten isoiksi jo olemassa olevat tunteesi kasvavat, kun annat niille tilan sisimmässäsi. Paikan missä tunteet ovat sallittuja, niistä tunteista jokainen.

Ja silloin kykenet aloittamaan tunteidesi tutkimisen ja niiden
ymmärtämisen.

S.

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.