Ennen aikaa
Ennen, kuin aloimme meidän aikaamme laskemaan elimme tässä hetkessä, ikuisuudessa. Siellä oli meille kaikki tulevaisuuden ja menneisyyden saattelemana. Ja me olimme kaikki. Eikä meidän ajatuksemme olleet riippuvaisia iästä missä niitä ajattelimme, koska meistä kenessäkään ei ollut ikää.
Nyt
Nyt, kun lopetamme ajassa olemisen, aloitamme ikuisuuden. Ajasta heräämisen tuntuvan meissä, niin kuin heräisimme ikiunesta. Niin kauan kestäneestä unesta, että ajattomuuteen herääminen ja siinä pysyminen tuntuu jopa mahdottomalta. Heti ensimmäisen ajattoman hetken tarjoten ympäristömme kautta meille myös ajallista vaihtoehtoa. Sitä mikä voisi tuudittaa sisimpämme takaisin uneen ja antaa kehoillemme tapoja toimia ajassa. Ajattomuuden näyttäen heti kauniilta, täysin uudenlaiselta, mutta myös täysin turvattomalta meille ,jotka olimme aikaan turvautuneet.
Tulevaisuudessa
Sitten, kun aika on meille liikaa synnymme ikuisuuteen jättäen ajassa elämisen taaksemme. Mutta vielä me emme ole valmiita ikuisuuteen. Niin helposti me vielä vetäydymme takaisin ajan kohtuun lepäämään emmekä uskalla tulla ulos ja syntyä. Ajan onnistuen antamaan meille syntymättömille turvapaikan mistä jokaisen täytyisi itse uskaltaa syntyä pois. Toistaiseksi meidän kyeten vain haaveilemaan ajasta missä ei ole kiirettä. Sellaisesta mikä ei alistu ajalle, ikuisuudesta.
S.