Itkun aakkosia

”Minä itken, kun kuuntelijat ovat jättäytyneet näkymättömiin tämän maan päältä. Ja minä itken, kun sanoittajat eivät totuuksiaan jaksa tuomitsemisen pelossa kaiken suuntiin lausua, että totuudet olisivat osia yhdestä, eivätkä irrallaan toisistaan kuten nyt. Ja itkuani jatkaa nuori ja tarvitseva joka huudollaan hellää turvaa kaipaa. Huudon haihtuen kääntyneisiin selustoihin jättäen vasta syntyneen yksinäisyyksiin. Ja yksinäisten takia kyyneliäni vuodatan. Heidän jotka eivät ole muihin yhteyksienkään päässä. Ja myös itken valmiiksi tampattuja polkuja joita pitkin kaksin jaloin massat ilman tuntoa kulkevat eivätkä katseellaan uskaltaudu, kuin toistensa polkujen kulkuja tuomitsemaan. Eikä itkuni laannu kaikesta ikävöinnistä mitä eläminen ja elämättömyys antavat, mutta myös pakottavat tuntemaan. Niin lopulta itkuni yhdistyy olemaan osa minua ja osa kaikkea. Minun voimatta omistaa sitä sen kaikkialta tulleiden syntyjen takia”

S.

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *