Kiire

Ja taas havahdun, kuinka jälleen kerran olen onnistunut luomaan itselleni kiireen. Kiireen joka tuntuu jo nyt vaikka illuusiossani se elää vasta lähitulevaisuudessani. Mutta koska olen lähitulevaisuuttani jo mielessäni niin pitkään elänyt ja suorittanut, olen jo valmiiksi väsynyt
tulevaisuuteeni. Olen väsynyt ajatukseen omasta tulevastani. Olen väsynyt ajasta mitä en tiedä enkä vielä tunne. Olen väsynyt hetkistä mistä en mitään tiedä. Se saa minut huokaisemaan helpotuksen sanoja.

Minä havahdun ymmärtämään, että elin egoni varjossa. Minun
egoni päätti luoda tulevaisuuteni juoksuaskelista ja erinäisestä sekamelskasta minuuden hiljaa tietäessä, että tulevaisuuden ajassa ei voi elää. Voin elää vain tässä ja nyt. Päiviä minuuteni oli egoni omistamalla tulevaisuuden leikkikentällä yrittäen pysyä mukana jokaisen pelin ja leikin jokaisessa muuttujassa.

Silloin egolleni nöyrtynyt minuuteni valmistui johtamaan tätä hetkeä ja tuomitsi egon illuusion kiireineen kadotukseen. Ja minuuteni jatkaa eloa nöyränä tietämättömänä tulevasta ja pelkäämättä niitä illuusiokuvia millä egoni minua yritti kauhistuttaa ja väsyttää.

S.

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.