Tällä luoma-alustalla, hittejä ja huteja valmistuneina. Pahojen seurauksia, hyvyydessään kaunistuma.
Puupuhaltimin taikovia ottavia, auttajia.
Pienten sanojen lunastajia, itseään janoavia.
Kuuta vasten unettomia, yön valossa yksin pelastavia.
Juuristonsa hyvällä maalla, ilman kanssa kapinoiva.
Putoaa hedelmä, päälle oman alku kasvuston.
Irroitetut, läheltä kaipaajat, kaukaa kaipaavat.
Synkkinä jäisessä elämän pumpussa, punavirtojen kulkua
katsoessa. Äänettömän huudon olemusta hallitessa.
Onnen onkiessa tuskan tunneleista. Sytyttäjät sanoillaan,
leikitellen henkiä alkamaan. Ottaako vai eikö ottaa,
itselleen jokaista tarvita?
Lunastamattomina leijailevat, aloittajiensa taakkasanat.
Ei oikean kirouksen tuntumaa, ymmärtämättömyyttä päät
tyhmyyttä kokoaa. Toinen ulkopuolisena tammioven, toinen
sisälle jää, läpi käytävää kävelemään. Toiveista kaiut
toitottavat, jokaista rasittavat, eloa vielä antavat.
S.