Minä olen

Minä olen valehtelija. Minä olen valehtelija silloin, kun en itselleni kykene rehellinen olemaan. Silloin, kun esitän tietäväistä vaikken aidosti tietäisi. Siinä hetkessä valehtelen, kun minulla ei ole kykyä itselleni ymmärtämättömyyttäni myöntää. Ja silloin minä en kykene olemaan itselleni rehellinen, kun pelkojani pakenen. Sitä pelkoa mitä ymmärtämättömyys aina uudestaan ja uudestaan synnyttää, jotta se tulisi kohdatuksi. Ja niin minä valheita puhuen näytän itseni erilaisena, kuin oikeasti silloin olen.

Minä olen totuuden lausuja. Minä olen totuuden lausuja silloin, kun kohtaan pelkoni ja lausun sitä mitä olen. Vaikken itsestäni silloin pitäisi tai itseäni osaisi kuvailla. Ja silloin minä olen totuuden puhuja, kun minun sanojani ei voi pelottelulla muuttaa vaan jokainen sanani muuttuu ainoastaan silloin, kun ymmärrän uuden sanoituksen kertovan paremmin minusta, ollen lähempänä totuuttani.

Minä olen pelkuri. Minä olen pelkuri silloin, kun näen vääryyttä, mutta perustelen väsymyksessäni itselleni luvan olla siihen puuttumatta. Ollen osallisena katsellakseni vääryyttä, uskaltamatta ottaa sitä käsittelyyn. Ja pelkurina minä miellytän enkä uskalla olla itseni, koska pelkoni on uskotellut, että minunlaisteni asema on alhaisempi. Ja niin minä pelkurina alennun olemaan vähäisempi ja vähemmässä ymmärryksessä.

Minä olen rohkea. Silloin minä olen rohkea, kun unohdan pelkoni ja olen itseni silloinkin, kun en tiedä minkälainen minusta on tullut. Ja silloin olen rohkea, kun luotan itseeni ja luotan kaikkeen ympärilläni vaikka totuus tekisi siitä hetkestä kaaoksen näköisen. Ja silloin olen rohkea, kun pelkään kuollakseni, mutta näytän totuuttani vaikka kaikki muu yhtyisi valehtelulle. Silloin olen rohkea, kun uskaltaudun olemaan ainoa joka aidosti on.

Sellainen minä olen. Niin monenlainen, kuin ihminen.

S.

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *