Monennäkö

Heräten kuukauden vaikeimmalta tuntuvaan päivään mielen ollen sysimustien ja vähintäänkin puutuneiden harmaiden ajatusten vietävissä anna niiden mielessä syntyneiden vaikeuksien olla sinulle tunteita herättävinä ja pohdintoja antavina. Anna sen kaiken vaikeuden elää sinussa silloin, kun se sinuun asettuu ja kykenet sellaista tuntemaan. Koska ilman niiden tuntemista ja itku silmin ottamista vastaan jäät kieltämään osaa sinusta. Sitä osaa joka ei ymmärrä vaikeuksien syntyjä ja joka vaikeroi ymmärtämättömyyttään.

Mutta jätä silmäsi auki ja näkemään ympärilläsi oleva kauneus ja väriloisto. Anna itsesi olla ahdistunut ja tuntea vaikeus, mutta samaan aikaan anna kaiken sinulle näkyvän näyttäytyä juuri niin loiston hehkuisena ja kauniina, kuin ne sinulle siinä hetkessä näyttäytyvät.

Niin kuin auringon valo kimpoilee heijastuspintoja pitkin värittäen maisemat, niin sinusta kimpoilee kauneutta muihin silloinkin, kun sisälläsi teet, kuin valmisteluja kuolemallesi. Kunhan annat silmiesi heijastaa ympäriltäsi tulevan kauneuden ja hyväksyt sen olemassa olon, vaikkei sisimpäsi sillä hetkellä kykene sen kauneuden elinvoimaa itseensä ottamaankaan.

Harmaaseen aamuun herätessä kyynelten saattelemana ehkä hyväksyt estelemättä kaiken vaikeuden antamaa kiputunnetta nähden yhtä aikaa sateisen yön jättämän kesältä tuoksuvan vihreäpisaraisen nurmikon, sinun ja nurmikon saaden pisaroistanne ravintoa kasvaakseen. Sulkematta kaikkeutta ulkopuolellesi. Ollen yhtä aikaa läsnä itsellesi ja kaikelle ympärilläsi hyväksyen kaiken sellaisena, kuin ne siinä hetkessä ovat .

”Värimielien ajatuksissaan luotuja ovat kirjavina toistuvat erisävyt.”

S.

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.