Pelkäätkö tai murehditko sinä, että toinen ei osaa käsitellä sinussa tapahtuvaa muutosta? Tai pelkäätkö sinä, että sinä itse et osaa käsitellä sinussa tapahtuvaa muutosta toisen nähden?
Ehkä sinä tunnet itsessäsi muutoksen hetken koittaneen ja niin kovin
haluaisit aloittaa sen hetken jo uudenlaisena, isommalla ymmärryksellä itsestäsi, mutta sinun egosi on päättänyt, että sinun läheisesi ei tule tällaista muutosta kestämään tai hyväksymään. Sinun egosi tuomitsee jo valmiiksi läheisesi vailla ymmärrystä olevaksi.
Rautahaarniskassasi olet jo valmiiksi tuominnut vastapuolen tässä
kaksin käytävässä neuvottelussa kykenemättömäksi ymmärtämään. Ja olet asettautunut valmiiksi sotimaan läheistäsi vastaan saadaksesi
oman muutoksesi alkamaan siinä hetkessä. Silloin sinulle avautuu
suuri oivalluksen hetki. Siinä kauhistellen ihmettelet oman egosi
nousua sinuutesi yläpuolelle leikkien kaikkivoipaa. Sinun silmäsi tekevät kuin korjausliikkeen nähdäkseen sisimpääsi ja sinä näet sen hetken uudestaan. Havahdut, kuinka siinä ajattoman lyhyessä hetkessä sinä sait mahdollisuuden elää sinuutesi ymmärryksen kasvuhetkeä ja samassa hetkessä egosi sai vallan ottaen sinulta ymmärrystä pois. Nyt sinä katsot läheistäsi uudestaan ja annat itsellesi anteeksi, kuinka tuomitsit läheisesi oman tulevaisuuden illuusiosi pohjalta. Ja siinä hetkessä sinä tunnet uskallusta aloittaa käsittelemään muutoksen hetkeäsi läheisellesi ilman pelkoa.
Toisenlaisen hetken lipuessa sinun jalkojesi juurelle ympäröiden sinut
siihen hetkeen, tunnet kuinka sinä valmistuit juuri näkemään jotain
uutta. Tunnet palavaa intohimoa tarttua tuohon uuteen tuntemattomaan mistä on annettu etukäteisenä vain tunne jostain hyvästä. Sinun sisimpäsi on kuitenkin ahdistunut ja kokee olevansa vankina sinun fyysisen olemuksesi sisällä. Näet läheisesi yhtäkkiä kuin viisaana jumalolentona, sellaisena jolle sinun uusi ymmärtämisen hetkesi on kuin hölmön vaivaista sorinaa. Salaman välähdyksen mittaisen ajan sinä kuvittelet jatkavasi eloa tulevaisuuteen ilman hölmön leimaa otsassasi. Mutta taivaanrantaa viiltäneen valon sammuttua tummaan pilvipeitteeseen sinä havahdut pelkoa tuntien. Niissä mietteissäsi sinuutesi nappaa pelkosi käsiteltäväksi ilman ennakkoilmoitusta. Tunnet kuinka olet taas voimakas, saman kokoinen, kuin sinun läheisesi. Ja tunnet, kuinka hylätyksi tulemisen pelkosi poistuu sinusta antaen tilaa uudelle. Niin sinä kevein rauhallisin mielin luottaen itseesi aloitat uuden minäsi esittelyn läheisellesi.
S.