Pohdintoja tunteiden kohtaamisesta

Tunnistatko sen hetken, kun tunnet kuinka tunne mikä on sinulle vaikea kohdata nousee sisimmästäsi ja vaikka kuinka yrität puristaa ja painostaa sitä ääneti takaisin sisimpääsi silti se nousee sieltä isona hyökyaaltona sinun ja kaikkien muiden nähtäville?

Ajatteletko ikinä kuinka hillittyjä egoja me olemme kauppareissuillamme, kun kauniisti rauhassa kävelemme läpi kaupan ja hymyilemme vastaantulijoille? Tervehdimme kassalla myyjää ja pyrimme suorittamaan kauppareissun niin ettei pieninkään vaikea tunne saa edes syvän huokauksen verran aikaa tältä hillityltä egoltamme. Egomme suorittaa kuin toistona kauppareissun meidän minuutemme huutaessa paikassa mikä on kaikkein syvimmällä meidän sisimmässämme. Egon kuullessa minuutemme, mutta jättäen sen huomiotta ja auktoriteettisesti ääneti rauhoitellen minuutta olemaan tulematta esille. Ja tunnen kuinka egoni on niin suuri, että minuuteni tuntee itsensä silloin mitättömäksi.

Usein me tiedämme paremmin minkälaisilta me näytämme toisillemme, kuin minkälaisia minuuksia olemme itsessämme. Miksi vaikeita tunteita on ja miksi niitä on vaikea näyttää? Lapsi ei pelkää omaa minuuttaan. Lapsi uskaltaa itkeä kaupassa. Lapsella on ymmärrys itsestään. Miksi aikuiset sitten pelkäävät? Miksi aikuiset pelkäävät näyttää minuutensa? Kuitenkin tunteetkin vain ovat juuri siinä hetkessä. Myös tunteet joita ei ole tottunut käsittelemään. Se, että itkisin kaupassa juuri sillä hetkellä, kun minua itkettää ei ole, kuin aito ymmärryksenkokemus siinä hetkessä minuudesta eikä se satuta ketään ympärillä olijaa. Mutta minulle se olisi voitto. Minulle se merkitsisi minuuden erävoittoa egolta.

Vihasta..

Syntyykö vihaa vain silloin, kun minä en vielä ymmärrä jotain omaa tunnetilaani, tai kun minä en vielä kykene ymmärtämään läheistäni?. Voisiko viha tarkoittaa sitä tunnetilaa, kun sinä et vielä kykene ymmärtämään itsessäsi pelkoa, surua, voimattomuutta, mutta sinä ymmärrät jo, että tämä tunnetila tulee jostakin. Sinä et vielä kykene käsittelemään tätä tunnetilaa, mutta ymmärrät ja hyväksyt jo sen läsnäolon sinussa ja mahdollisesti sinuutesi kykenee jo rauhallisin äänettömin sanoin tätä tunnetta rauhoittelemaankin. Vihaa voi syntyä meissä asioista mitä me emme hyväksy, mutta emme osaa sitä sen tarkemmin itsessämme vielä ymmärtää. Vihantunnetta voi syntyä myös muutoksenpartaalla. Me voimme jo ymmärtää jotain isompaa ja uutta, mutta meissä on vielä niin paljon pelkoa, ettemme uskalla ottaa tätä uutta vastaan minuuteemme. Silloin syntyy vihaa pelosta. Olemme tottuneet ja olemme turvassa siinä ymmärryksessä mikä meillä asiasta on. Sitten yht` äkkiä eteemme liitelee uusi ymmärrys tästä tutusta ja turvallisesta asiasta. Me yritämme peloissamme ja vihoissamme huitoa tätä näkymätöntä ymmärryksen aaltoa edestämme ja yritämme kaikin tavoin esittää ettemme kykene ottamaan tätä uutta ymmärrystä vastaan vaikka meidän minuutemme on jo leppynyt sille. Egomme jatkaa vielä taistelua menneessä ymmärryksessä yrittäen turhaan estää uutta ymmärryksenaaltoa ottamasta valtaa minuudessamme. Ja kehomme on stressitilassa. Ja kehomme on ahdistunut. Siihen asti, että ego ja minuutemme kulkevat taas yhdessä. Minuuden hallitessa tyynesti, mutta vakaana egoamme antaen egollemme vain sen verran tilaa, että minuutemme saa kehittyä rauhassa.

S.

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *