Pitkistä viilalla hiotuista lauseista ja niiden arvokkuutta ja viisautta hehkuvista sanoista muotoutuu ulos tullessaan korviimme täydellisen kuuloisia perustelulauseita joista ei jää yksikään sana tai sen muoto epäselväksi kuulijalle. Lause kokonaisuutena on tarkoitus saattaa kuulijoille niin, että se on täynnä harkittua ymmärrystä. Mutta jos joku näin täydessä ymmärryksessä syntyneestä lauseesta löytää epäymmärrystä, tämän epäymmärryksen täytyy olla kuulijassa. Tai niin lauseen muotoilija ja ulossaattaja haluaisi tästä puhuttavan. Vaikka ymmärtämättömyyttä ja ymmärrystä löytyy sekä lausujalta, että kuulijalta.
Mutta egossaan täydellisyyteen hiottuna tällainen lausuja ei kykene enää ulostulostaan vikoja löytämään, onhan hän niin monet hetket käyttänyt parhaiden sanamuotojen ja iskevimpien lauserakenteiden löytämiseen. Ja siihen, että kykenee ne omasta suustansa niin vaka varmana lausumaan. Hänen ainoa turvansa on hänen viisas ego- olemuksensa. Jos tämä olemus murenisi, lausuja myöntäisi lauseistaan löytyvää epäymmärrystä, myös hänen turvallisuuden tunteensa murentuisi ja kaikkoaisi hänestä. Ja hän joutuisi kohtaamaan kokonaisuutensa, ymmärryksessään ja epäymmärryksessään.
Sellaisen egon murentumisen jäljiltä lausuja näkee ja tuntee itsensä vihdoin, mutta ilman turvaa. Tällainen pelonsekainen tila on oiva synnyttämään uuden turvan, egon. Ja lausuja on altis menettämään itsensä viekkaasti syntyvälle uudelle egolle tai saattaa kaapata vanhan egonsa takaisin saaden egonsa sättimään häntä heikkoudestaan. Ainoa tie tällaisessa elossa olisi kaiken pelon kohtaaminen jotta se voisi poistua. Ja näin myös löytää neutraali ymmärrys omasta ymmärtämättömyydestä ja ymmärryksestä.
Seuraavissa hetkissä lausuja ei enää pelkää ja hänestä tulee myös kuulija. Hänellä on nyt myös ymmärrys kuulla sanomaansa ja tuntea siitä huokuvia monieleisiä kokonaisuuksia. Ja hän huomaa kyvyn tuntea sanansa sen sijaan, että vain tietäisi niille sopivat lauseet ja paikat lauseiden sisällä. Ja hän on saanut kyvyn tuntea myös muiden lausujien sanomaa. Huomaten ehkä myös, kuinka toinen lausuja on takertunut samankaltaiseen egoon minkä kanssa hänellä itsellään oli vielä joitain hetkiä sitten turvan kaipuinen liitto.
S.