Siellä me suoritimme jaloa tehtävää elämisestä elämättä sitä. Tehden työtä ja tekoja ilman elonripaustakaan teoissamme. Keskittyen siihen suorittamiseen minkä me koimme meitä vasten läheisistämme iskeytyvän sanakäskyin. Vaatimuksenaan pitää elomme piilossa ja meidät tuotokkaina.
Mutta me huomasimme asemamme väsyttyämme ja lähdimme kapinaan puolustamaan itsessämme palavaa eloa. Vaadimme itsemme vapaaksi orja-asetelmasta ja tempaisimme itsemme vapaaksi meihin kohdistuneista vaatimuksista. Haukkailimme innoissamme maistiaisia tavoista olla elossa emmekä hetkeen kokeneet olevamme kahlittuja.
Hetkien lipuessa vapauden virrassa tunsimme taas väsymyksen. Tietämättä mitä polkua väsymys seurasi meidän perässämme ja missä hetkessä väsymys sai meidät lopullisesti saavutettua. Epäilimme jopa omaa arviointikykyämme epäillen väsymyksen todellista olemassaoloa, mutta lopulta nöyrtyen sen lamaannuttavaan läsnäoloon.
Väsymyksessämme notkuen näimme yhtäkkiä itsemme. Ja näimme itsessämme syyn väsymykselle mikä ei johtunutkaan tällä kertaa läheistemme vaatimuksista meitä kohtaan, vaan meidän omistamme. Näin me pikakelasimme muistomme väsymyksen syntytekijöistä ja heräsimme näkemään meidän omien egojemme meille itsellemme asettamat tavoitteet minkä takia meidän minuuksiemme oli taas vaikea elää.
S.