Siinä hetkessäni olen myrskystä nousseiden tunteideni riepoteltavissa. En kykene tunnistamaan tunteitani ja olen unohtanut kuka olen. Pian onneksi löytäen itseni saan kaivettua myrskystäni esiin tunteen, jonka kykenen yhdellä sanalla nimeämään. Niin useamman hetkeni ajan muistelen tätä myrskytunteen kohtaamista tuntien sen yhden sanan merkityksen minulle ja minussa kehittyneelle ymmärrykselleni tunteestani.
Kohta ymmärrykseni varoittamatta minua saavun hetkeen missä en enää tunnistakaan tämän yhden sanan kuvailevan tunnettani tarpeeksi moninaisesti. Sillä tavalla miten se tunne eläessään sai minut tuntemaan. Näin ajatukseni jäävät yhteydessä tunteideni kanssa selventämään minulle tunteeni monialaisemmin ja saan muodostettua tunteestani en vain yksiä sanoja vaan myös lauseita. Ja hetkien kuluessa onnistun kuvailemaan myrskystä poimittua ja tunnistettua tunnettani jopa paperillisten verran. Sellaiseen hetkeen saapuessani saavutan ymmärryksen siitä, miten yksikin tunne voi olla niin monenlainen ja laajasti tulkittavissa.
Sopivalla hetkellä, kun olen juuri saavuttanut ylpeyden siitä kuinka olinkaan niin täydellisesti osannut sanoin leikitellä kertomaan tunteestani niin monipuolisesti, ettei siitä enää ainakaan omalla kielelläni löytynyt paremmin kuvailevia sanavalintoja, huomaan, kuinka eksyksiin olinkaan joutunut. Nyt minun tiedossani oli lähes täydellinen kuvailutapa, mutten enää tuntenut mistä se kertoi. Olin unohtanut tuntea tunteen. Enkä enää ollut varma voisinko sellaisesta kertoa, mitä en enää tuntenut.
Niin palaten aloittaviin asetelmiin ilman ylpeyttä tunnetiedosta mitä minulla ei enää ollutkaan, katselen hetkiä missä voisin taas tuntea jotain samankaltaista. Sellaista mitä voisin oppia ensiksi yhdellä sanalla kuvailemaan. Ja kehittyessäni voisin ehkä sitäkin oppia kuvailemaan lausein tai jopa kirjoituksin. Myöntäen, että uudessa kohtaamisessani oleva samankaltainen tunne voikin olla ihan erilainen, lopulta jopa ihan päinvastoin kuvailtavissa, kuin mitä ensimmäisestä kohtaamisestani onnistuin ymmärryksessäni kertomaan.
Näin jatkaen uusiin tunteideni tutustumisiin tunnistaen itsessäni kykyä ymmärtää ja kehittyä, mutta myös osaten käsitellä tunnemyrskyistäni nousevia tunteita jatkossa erilaillakin kuvatuista kulmista. Ymmärtäen jokaisen kuvakulman antaen minulle omanlaisensa ymmärryksen tunteistani. Antaen itselleni luvan päästää tunteestani irti silloin, kun se sana kerrallaan yhä vähemmän haluaa minussa pysyä.
S.