Olenko onnistunut selviämään elossa sellaisessa mikä lähes kokonaisuudessaan on epätotta? Sellaisessa epätotuudessa missä en miltei kertaakaan todellisuudessa itse mitään ollut valinnut tai päättänyt. Sellaisessa missä sain tuntea vain niin vähän, etten alussani oppinut tunnistamaan omia tunteitani ja minkä takia ne milloinkin minuun syntyivät.
Loinko minä itse itseni paikkaan missä elo oli nukkunut jo tuhansia yksinäisiä vuosia ja jäljellä oli vain uneksijoita ja epätotuutta? Tulinko minä elämään tänne kaikkeuden takia? Siksi, että kaikkeus ei ollut valmis vaipumaan täydelliseen ikiuneen ja totuuden näköiseen epätotuuteen.
Tulitko sinä tänne silitellen hereille merta ja kallioita? Antaen elossasi vapauteen ja unikorviin kantautuvia kuiskutuksia mitkä kaikessa pehmeydessään onnistuivat herättämään eloa nukkuvissa.
Kuinka monia kivikatuja pitkin kerkesit astella avonaisin jaloin ennen kuin askeleesi kohtasi elossaan olevan? Tunnistitko tämän elävän jo kauempaa nukkuvien satapäiden laaksossa vai olitko kerennyt vaipua toivottomuuteen kohdata elämää muualla, kuin omassa peilikuvassasi? Sieltäkin ainoastaan silmiisi nähden.
S.