Siellä olossanne niin keveästi hengitätte, naurahdellen lämpimästi aitoudesta. Tietämättänne tartuttaen kaikkialle ympärillenne sen pehmeyden missä te onnesta ja rakastaen elätte, olette. Antaen äänenne matkata jokaisen suuntaan.
Saaden minutkin tuntemaan silkkisiä hipaisuja ja hymyilemään, vielä tietämättä miksi. Teidän aidon ilonaurunne yhdistyen nuoteiksi kutkuttelemaan sydäntäni. Aloittaen minussa uuden elon, erilaisen. Salaperäisenä syntyneen, mistä en vielä sanojakaan kykene muodostamaan.
Silti minun hyväksyen sen äärikauneuden olemassaolon, tuntematta sitä ihastellen ja ilokyynelin katsellen. Antaen sen ottaa minut mukaansa ja näyttää mitä kaikenlaista se on. Antaen tomun peittämän tietoni valua pikkutuulien mukana ja jättäen tilan sille mitä minussa ei vielä ole, mutta mitä minulle voitaisiin tarjoilla.
S.