Antaisitko sille sisimpääsi vyöryvälle epäoikeudenmukaisuuden tunteelle vallan kehossasi ja rehellisyyden äänen mikä kantaa ulos suustasi sanoin sen minkä siinä epäoikeudenmukaisena tunsit? Jotta antautuisit elämään aitona sallien itsellesi samat oikeudet kuin sinä tiedät kaikkien muidenkin omaavan. Jotta sinä myös saisit vastauksina läheiseltäsi epäoikeudenmukaiselta tuntuvasta ulosannistaan tarkoituksellisuuden tai tarkoituksettomuuden. Ja jotta saisit sen hetken ymmärryksen itsestäsi ja läheisestäsi. Vai kiellätkö sinä niiltä vyöryviltä tunteiltasi pääsyn sisimpääsi koittaen perustella itsellesi niiden tunteiden johtuvan sinun siinä hetkessä keksimästä illuusiosta. Jotta sinun ei tarvitsisi kohdata sitä vajavaisuuden ja häpeän tunnetta jota läheisesi tarkoituksettomuus ulosannissaan voisi sinussa herättää. Etkä ole sellaisia nöyryyttäviä tunteita valmis kokemaan ja ymmärtämään. Koska kaipaat enemmän turvaa, kuin ymmärrystä siihen hetkeen.
Antaisitko itsellesi mahdollisuuden tutkiskella sitä pelkoa mikä saa sinut niin jähmettymään? Kiiruhtamatta tulevaisuutta elämään pysähdyt ja katselet itseäsi ja annat pelon vallata sinut tietäen, että vain sitä katsoen voit tietää, mistä se sinuun tuli. Koska sinun on tullut nälkä ymmärtää mikä sinun pelkosi onnistui niin jättimäiseksi kasvattamaan. Tietäen, että mitä enemmän tätä nälkää saat ruokittua, sitä vähäisempänä pelkosi sinussa näyttäytyy. Vai tuleeko sinulle kiireellinen tarve tuuleen riepotella tämä sinuun kuulumaton pelko pois ja kurottaa lähimpään hetkeen missä sille ei ole sijaa? Kokonaisuutesi tietäen päätät jättää tämän pelon hetken elämättä, koska jos sen eläisit, sinulla ei olisi enää hetkeen ymmärrystä kokonaisuudestasi. Niin hyvä ja totuttu sinun on siinä turvantäytteisessä ja itsestäsi tietoisessa kokonaisuudessasi olla. Päättäen itse mitkä hetket olet valmis elämään riippumatta siitä mitä tunteita ne tuovat mukanaan.
S.