”Kaunis hetkellisyys löytyi siinä ajassa missä meidät valanut mestari onnistui meidät yhteen valumuottiin kokoamaan. Silti meidän sekoittumatta toisiimme, vaikka täysin vaille ylimääräistä tilaa jäimmekin. Jokaisen henkäyksen kimpoillessa meistä toisiimme ja jokaisen hengenvedon lähtiessä toisistamme osuakseen muihin jotka siellä olivat. Onnistuimme niin pienen ikuisuuden hetken elossamme näkemään yhteisen harmoniamme tanssahdellen pehmeyttä kaikkeudessaan. Saimme siihen muottiin ikikuuntelijan ajan millä jaksoimme kuunnella niin kauan, että ymmärsimme. Ja saimme siihen muottiin ikikyselijän äänen millä jaksoimme kysellä ja kertoa omassa ymmärtämättömyydessämme niin kauan, että ymmärsimme. Eikä aikaa ollut. Meille oli vain se valumuotti missä aitoudessaan nähdyt ratkaisut luotiin eloon ja annettiin yhteys totuudelle. Eikä käsittelemätön ollut pelottavaa. Eikä helppous ollut jäänyt kyseenalaistamatta. Vaan jokainen meistä moninaisena ymmärryksen ja ymmärtämättömyyden sekasorrossa tunsi rauhan ja läsnäolon yhteyden meistä muodostuneessa kokonaisuudessa.”
S.