Tottuneena näyttämään itsesi läheisillesi sinä toistuen otat näyttävän aseman huomaamatta sitä vaihtoehtoa, että niissä hetkissä sinun olisi mahdollista elää vastavuoroisesti samalla myös toisista oppia saaden ja kuunnellen. Nyt sinä uusintana näytät itseäsi ja kerrot elämästäsi läheisillesi havahtuen välillä opinhetkeen minkä sinä itsessäsi siinä näet. Ja kuullen läheiseltäsi hänen opinhetkestään minkä hän sinun avautumisesi kautta sai. Näin sinä saavutat ymmärrystä itsestäsi. Ja läheisesi saa ymmärrystä sinusta ja sinun sanomastasi. Mutta sinun mahdollisesta opinhetkestäsi jää puuttumaan oppiminen ja ymmärtäminen toisesta. Ja läheisesi jää vaille siitä opista mikä olisi voinut tulla esille hänen näyttäytymisestään.
Vaikka kuinka kipuilet rakkauden ja ymmärryksen, kiinnostuksen osoituksia toisilta sinulle, harjoita myös itseäsi näyttäytymään kiinnostuen ja ymmärtäen läheisiäsi. Koska kyllä sinä aitoudessasi välität ja haluat myös itse läheisiäsi ymmärtää, vaikka sisimmässäsi onkin kyltymätön jano saada rakkautta. Ja sen tähden mielesi saa sinut ajoittain esittelemään itseään välinpitämättömänä läheisistäsi, koska sinusta tuntuisi hyvin vaikealta, että kokisit läheistesi saavan sinua enemmän rakkautta ja ymmärrystä osakseen.
Kun näet läheisesi seuraavan kerran valmiina avautumaan sinulle, ryhdistä korviasi kuulemaan hänen sanomaansa. Mikäli suustasi on pääsemässä ulos vain sanalauseita sinusta ja sinun elämästäsi, hiljennä äänesi ja anna itsesi nähdä läheisesi. Tunne ja pohdi mitä hän omalla ulos tulollaan tarkoitti. Päästä sisältäsi ulos ne kysymykset mistä huokuu aito palo tietää hänestä enemmän. Ja ne kysymykset mitkä tarjoilevat mahdollisuuden ymmärtää häntä paremmin.
Ja vasta siinä hetkessä, kun huomaat vastavuoroisuudessanne kuuntelijan aseman vaihtuvan spontaanisti läheisellesi ja kertojan aseman itsellesi, antaudu itse avautujan asemaan. Koska sama hetki voi muodostaa tarpeen molemmille asetelmille, monia kertoja.
S.