Yksinäisyys voi ilmaantua hyvin erilaisiin tilanteisiin sinun näkysällesi ja ujuttautua sisimpääsi muuttuen tunteeksi. Ja tunne tehden sinusta nopeasti muista erilleen joutuneen ja kohtaamattoman, vastavuorottoman.
”Ympäristösi on täyttynyt ihmisistä ja elävistä, mutta sinä tunnet kuinka yksinäisyys on vallannut sinun aistisi ja estänyt ympäriltäsi hehkuvien aistikokemuksien pääsyn sinun tunnusteltaviksesi. Koko ympäristösi näyttäen, kuin paratiisilta kaikesta elostaan. Mutta pääsemättä luoksesi ja ottamatta sinua mukaan ympäristöstä muotoutuneeseen kokonaisuuteensa. Ja tunnet kuinka olisit irtaantunut sieltä missä juuri olet vain nähden kaiken, mutta tuntematta yhtään siitä elosta.”
”Niin kaunistakin yksinäisyys voi olla, että koet yksinäisyyden joka muodostuu hetkestä missä ei ole yhtään toista ihmistä. Mutta moninainen luonto on liittynyt seuraasi tarjoilemaan sinun aisteillesi eloa viherlehden kesäisen tuoksun ja jalkapohjia hierovan pikkukivikon kautta astellessasi mielen hiljaisuudessa missä kaikki pieninkin luonnon synnyttämä ääni pääsee kertoilemaan sinulle synnystään tarinoita.”
”Vaikkei teitä montaa siinä hetkessä ole jotta kaikkien elonhetkille olisi ajattomuus kuunnella, olet siellä kuunnellen muiden eloa. Mutta omien elonhetkiesi ulossaattaminen kolahtaakin, kuin näkymättömän seinän kautta takaisin itseesi sinun nähdessä muiden jatkaneen uteliasta kyselyään ja kuunteluaan toistensa elämisestä. Sinun uteliaisuuden synnyttämä kyselysi elämästään kertovalta jää leijailemaan yksinään jonnekin teidän välille saavuttamatta häntä joka niin mielenkiintoisesti elonhetkistään kertoi, että sai sinut hänestä kiinnostumaan. Ja tunnet kuinka olet siellä vain fyysisyyden verran ja sisimpäsi on ajautunut sieltä yksinäisyyteen johon kukaan ei ota kosketusta.”
”Arjenaikojen matkassa työskentelet ja kohtaat monenlaista elämistekoa ja luulossasi myös elämistä. Iäisyydeltä tuntuva tekeminen on saanut sinut uskottelemaan itsestään huokuvia elon mahdollisuuksia. Sellaista se ei todellisuudessa kuitenkaan pysty itsestään sinulle antamaan jos sinä et kykene sitä vastaanottamaan tai sinussa syntyvä eläminen kaipaa syntyäkseen jotain ihan toisenlaista, ehkä vain olemista. Hiljaisuuden koiton alettua ja tekemisen tultua päivän etappipäätökseen huomaat, kuinka yksinäinen olet ollut sinun esitettyä elämistäsi niissä hetkissä missä läheisesi kykeni elämään tehden, mutta sinä et.”
S.