Ymmärrys on sitä, että ymmärtää ettei ymmärtänyt kokonaan. Ymmärrys on nöyryyttä omalle epätäydellisyydelleen. Ymmärtäminen on jatkuvaa kehitystä itsessä.
Ymmärrys on empatiaa. Ymmärrys on katumista. Ymmärrys on tunteiden kaaosta missä mikään tunne ei löydä sijaa olla sinussa, muttei kykene hiipumaan olemattomiinkaan.
Ymmärrys on itkua, naurua, niiden lupaa näyttäytyä sinussa. Ymmärtäminen on luottamista sinuun ja minuun. Ymmärrystä syntyy levossa, liikkeessä, vastavuoroin keskustelussa. Aitoudessa ja epäaitoudessa. Milloin missäkin. Siellä ja täällä.
Ymmärrykseen ei tarvitse ravintoa, mutta ymmärrykseen tarvitsee kaiken sen syntyä ravitsevan. Ymmärrys näyttäytyy heti syntyessään hyvin isona, mutta kuihtuu sen jälkeen hyvin pieneksi uuden ymmärtämättömyyden tieltä.
Ymmärtäminen kahlitsee. Ymmärtäminen vapauttaa. Ymmärrys saa aikaan kipua niin kuin se synnyttää myös rakkautta.
Ymmärrys odottaa joka hetkessä löytymistään. Osaatko etsiä sitä itsestäsi avoimin mielin vai yritätkö päättää sen puolesta mistä se sinuun saa luvan syntyä?
S.