Mikä on saanut monet koukuttumaan syötävästä mitä alun perin kukaan ei tarvinnut? Luotiinko karamellit alkujaan tyydyttämään tai rauhoittamaan tunteita tai useamman tunteen ääripäitä yhdessä? Tai ainakin sellaisia tunteita mitkä eivät sopineet hillittyyn ympäristöön. Kuinka monen ihmisen kautta päätös syntyi, että ympäristön piti olla hillitty ja helpossa hallinnassa? Tai päättikö sitä edes yksikään ihminen yhdessä tai yksin? Tapahtuiko se vain kaikkien huomaamatta, mutta silti niin nähtävillä, että sen voisi nähdä milloin vain?
Mistä lähtien karamelliosastosta tuli, kuin pitkä kuja minkä lävitse ei katsellen päässyt ilman mitään ostettavaa ja houkutuksia? Katseen saaden osastolla lipuessaan vapauden nähdä toisistaan täysin erilaisia täyteläisen kuuloisia, vekkuleita ja maistamistaan vaille olevia herkkuja missä valinnanvara ei loppuisi kesken. Vaihtoehtojen jatkuen ei vain molempiin ääripäihin vaan kaikkiin niihin.
Osaisitko kävellä ensi kerralla tämän houkutusten kujan lävitse valiten silmilläsi ensin kaikkein kamalimman ja vähiten makuhermoja kutkuttavimman kohteen vähiten houkuttavimmalla kuosillaan? Antaen mielikuvituksesi kopioida tämän pussin, rasian tai levyn ulkonäön jokaiseen kujalla houkuttelevaan herkkuun, koska ihan yhtä vähän sen koko kujan tarjonnassa on mitään mitä sinun kehosi oikeasti tarvitsisi. Ja ihan yhtä pahalta sinun kehostasi jokainen silmin nähden ehostetumpikin versio tämän kujan herkuista tuntuu.
Hakeutuisitko ensi kerralla kauppareissullasi osastoille missä voit yhtä aikaa hakea sinun mielitekojasi tyydyttäviä makuja, mutta myös ravintoa? Vai löytyisikö sellainen paikka kesän alkaessa jostakin ulkoa?
S.