Annatko aistiesi olla osa sinua ja osa kehitystäsi?
Milloin viimeksi annoit hetken ympäristösi kuuntelulle? Päättämättä valmiiksi ettet kuuntele sieltä mitään tai valitsematta ympäristöstäsi yksittäisiä ääniä mitä otat vastaan. Pakottamatta kuuloasi kuuntelemaan ja samaan aikaan antaen kuulosi kuulla kaikki mitä se kuulee.
Milloin viimeksi suostuit katselemaan kaikkea mitä silmäsi näkevät? Sinun antaen silmillesi vapauden katsella jokaiseen valon ja varjon tulokulmaan kahlitsematta katsettasi siihen mitä ensimmäisenä näet tai mitä olit samassa tilassa tottunut näkemään.
Milloin viimeksi olet antautunut vaistosi varaan? Kuunnellen vaistoasi sinun menemättä tai tulematta, jatkaen liikettäsi eteenpäin tai pysähtyen ajassa paikallesi antaen vaistollesi mahdollisuuden kertoa mistä se sinulle halusi kertoa.
Milloin viimeksi annoit makuaistillesi vallan ottaa koko hetken haltuunsa? Sinun keskittyen ainoastaan makujen kirjoon mitä suupalasi sinun suussasi saa aikaiseksi. Antaen itsellesi suupaloina maisteltavaksi niitä makupaloja mitä makuaistisi oli kerennyt jo maistella, mutta mihin se vielä tarvitsisi uuden hetken maistaakseen makupalan kokonaisuudessaan.
Milloin viimeksi annoit raikkaasta ilmasta pulpahtavan tuoksun aloittaa hetkesi pelkän hajuaistin varassa? Sinun antaen itsesi havainnoida ympäristöä ja sen osia pelkän nuuhkimisen ja siitä syntyvän havaintoja herättelevän ymmärryksen ja ymmärtämättömyyden avulla.
Milloin viimeksi vetäydyit kehoosi tunnustelemaan kaikkia niitä tuntemuksia mitä kehosi sinun tunnettavaksesi antaa? Sinun hiljentyen tutustumaan kehosi kykyyn tuntea erilaisin tavoin kaikkea koskettavaa ja kaikkea mikä koskemattaankin kehosi saa tuntemaan.
Luotatko aistiesi tarkoitukseen vai ovatko ne vielä sinulle, kuin erillään olevia mielikuvituksen tuotoksia?
S.