”Tunnetko minut huulillasi, pistelyinä poskillasi?”, Pakkasen aikainen kaiku kuiskasi.
”Tunnistan voimistuvan sydänvoimani, raikkaan tuoksun.”, Lapin Rouva kuiskutti takaisin ja silitteli sormenpäillään näkymätöntä pakkasta.
”Saanko tulla tälläkin kertaa luoksesi ja antaa sinun tunnustellen tutustua siihen mitä kaikkea olen?”, Pakkanen kysyi Lapin Rouvalta laulahtaen itsevarmasti tuntien jo lempeän vastaanottavan vastauksen.
”Tälläkin kertaa olen muistanut tulosi ja leikitellyt jo valmiiksi langoilla, jotta meille jäisi tullessasi enemmän aikaa tutustua toisiimme”, Lapin Rouva lausui Pakkaselle ja toivotti Pakkasen tervetulleeksi.
S.