Niissä hetkissä, kun luulen riutuvani. Silloin, kun ehkä jopa osittain tietoisesti työnnän ymmärrystäni syrjään ja takerrun tilaan missä en ymmärrä. Janoan olemista hetkessä missä saan olla ymmärtämättä. Sellaista hetkeä, kun osaan esittää niin hyvin tietämätöntä, että jopa itse melkein uskon esitykseni. Sellaista hetkeä missä egoni riuduttaa kehoani yrittäen kieltää ymmärryksen mikä oli jo syntynyt. Mutta… Jatka lukemista Alkava tuntematon
