Kenenkään opettamatta minulle itkemisen merkitystä ja sen luonnollista osallisuutta hetkissäni kapinoin monituisia vuosia itseni kanssa tuntien itkuni alkamisen kipeänä ja minua satuttavana. Sellaisena mille antautuessani olisin murentunut ja kadottanut ihmisyyteni kokonaan. Sellaisena, mikä ei kuuluisi osaksi minua silloin, kun olisin valmistunut ja kokonainen ihminen. Vuosien jälkeen minun kuitenkin saavuttua tilanteeseen missä kykenin toisen itkussa näkemään… Jatka lukemista Itkusta ihmiseksi
