Minkä verran voin tai minun on sopivaa olla välittämättä omista moraalisista arvoistani vai pitäisikö minun opetella välittämään niistä aina? Ja näin opetella välittämään itsestäni aina. Montako kertaa minun on sopivaa olla välittämättä silmieni eteen nähtäväksi tuodusta vääryydestä ennen, kuin minun kuuluisi puuttua siihen? Vai pitäisikö minun opetella olemaan rohkea aina ja puuttua sellaiseen aina, kun sellaista näen? Jotta en taantuisi pelkoon ja hakeutuisi helppoudessa turvaan kaikelta mikä tuntuu vaikealta ja vaatii rohkeutta ja asioiden kohtaamista.
Voinko todella väittää etten ainuttakaan ajatusta kykene ymmärtämään isomman rikkeen tekijältä jos toistuvasti annan kuitenkin pikkurikkeen tekijän toistaa väärintekoaan vähätellen vastuunottamista ja antaen täyttä ymmärrystäni hänelle? Onko minulla sellaista oikeutta katsoa läpi sormien, mutta myös asettaa sellaisia rajoja minkä jälkeen voisin väittää ymmärrykseni katoavan kokonaan? Vai pitäisikö minun olla itselleni rehellinen ja myöntää ymmärrykseni yltävän isoihinkin vääryyksiin, mutta myös antaa ilmi pienemmissä väärinteoissa ymmärtämättömyyttäni?
Elänkö rehellisenä itselleni jos uskon, että tällaisissa hetkissä voin valita minkä verran ymmärrän vai pitäisikö ne hetket kohdata vain ollen? Antaen ymmärryksen ja ymmärtämättömyyden tulla ilmi sellaisina, kuin ne minussa silloin aidosti ovat.
S.