Miten minä kohtaan tulevaisuuden aitona jos etukäteen päätän tekoja ja tekemättä jättämisiä ajasta missä en ole vielä elänyt? Voinko tällaisten päätösten kanssa jatkaa elämistäni tulevaisuuteen vai olenko tulevaisuudessa ainoastaan kohdatakseni sen mitä olin jo valmiiksi päättänyt?
Onko minulla sellaisen tulevaisuuden lähestyessä ja tullessa täksi hetkeksi lupa myös purkaa tämä päätös huomatessani, että en enää elä vaan suoritan etukäteen tehtyä päätöstäni?
Olenko silloin epäreilu läheisilleni jos en kykene elämään kuten itse olin päättänyt? Olenko silloin epäreilu itselleni jos jätän elämättä ja suoritan, koska niin olin päättänyt ja luvannut? Pelkäänkö sellaista kohtaamista missä minun ymmärrystäni kyseenalaistetaan, koska hetken koittaessa en itse kykene toimimaan kuten olin valmiiksi päättänyt?
Vai olenko reilu läheisilleni, kun kykenen myöntämään itsessäni tapahtuneen muutoksen menneestä tulevaan hetkeen? Ja esittämättä valmiiksi sovittua roolia uskallan kertoa muuttuneeni siitä hetkestä, kun päätökseni alun perin syntyi? Olenko reilu itselleni, kun en suostu jättämään elämättä sen takia, että vähemmässä ymmärryksessäni minulla ei ollut kykyä nähdä tätä hetkeä sellaisena, kuin se on?
S.