Minkälaista eläminen on ilman haluja/paheita? Onko eläminen silloin täyttä elämää? Vai onko se vajainta elämää mitä eläminen voi olla? Ovatko halut/paheet vain osa siitä kaikesta mikä tekee elävän elämättömäksi tai elämättömän eläväksi?
Montako halua/pahetta minulla saa olla kerrallaan, että olen enemmän elävä, kuin elämätön?
Voiko yksikin pahe/halu olla liikaa, että olen enemmän eloton, kuin elävä? Voiko tämä yksi pahe nimenomaan pitää minut elävänä?
Voinko olla elossa, vaikka minulla olisi lukemattomia haluja/paheita? Vai olenko varmuudella elämätön ja halujeni vietävissä?
Riippuuko elämiseni siitä, että osaanko hyväksyä haluni ja paheeni osaksi tämän hetkistä itseäni kuitenkaan antamatta niiden ohjata minun päiväni kulkua ja elämääni? Minun ollen itseni ohjaksissa.
”Halut tekevät minut liian näköiseksi,
kasvattavat ympärilleni kaarnakuoria.
Hölmökö minä olen, kun annan halujeni
syödä minusta sitä mukaa, kun kasvan?
Haluan olla enkä haluta!”
S.