”Taivas uppoaa,
hukuttautuu kaikki avaruus.
Punaruusun terälehti taittaa
hapetonta tyhjyyttä.
Liian veden laimeudesta,
paineen alla lakastuu.
Syntyy tyhjyyteen valon tasaaja,
kaunokainen kaikenvalo.
Pyhiä maitansa katselee,
kiertää, jää kiertämään.
Kantamallaan kansan lämmittää,
muttei polta. Viilentää,
muttei palelluta.
Kerran koko perhe saman sinen näyttämöllä.
Kuu ja aurinko, ja heidän lapsi.
Yhdeksi valoksi syttynyt kiertolainen.”
S.