Mitä on kaikkivoipaisuus? Tarkoittaako se sellaista, että myös on sitä kaikkea mitä kykenisi olemaan?
Oletko sinä kaikkea mihin kykenet?
Kuka sen alun perin sanoitti, että jumalat ovat kaikkivoipia? Sanoiko joku jumalista itse olevansa sellainen? Vai sanoittiko jumalan kaikkivoipaksi joku muu, joka katseli jumaluutta ihastellen?
Voimmeko päättää yhdenkään kaikkivoipaisuudesta hänen itsensä puolesta? Onko kukaan sellainenkaan kaikkivoipa, joka itseään niin sanoittaa? Entä jos kukaan muu ei näe häntä kaikkivoipana, vaikka hän itse sanoittaisi itsestään niin?
Minkä verran siihen tarvitsee toisia, että voisi olla kaikkivoipa? Voiko kaksinkaan olla kaikkea? Tarvitaanko kaikkeuteen jokainen yksittäinenkin, jotta kaikki ja kaikkivoipaisuus voisi täyttyä ja olla kokonaan?
Onko silloinkaan kaikkeus kaikkivoipa, kun kaikki ovat yhdessä vai olemmeko silloin yhdessä voiden vasta ensimmäistä kertaa tiedostaa kaikkivoipaisuus, kuitenkaan vielä silloinkaan olematta sitä? Meidän yhdessä vasta tiedostaen mitä voisimme olla.
S.
Mielenkiintoisia ajatuksia! Kristinuskossakin monet pitävät Isää Jumalaa kaikkivoipaisena. Mikään kun ei ole Hänelle mahdotonta. Hän ei kuitenkaan ole kontrolloiva eikä pakota lapsiaan mihinkään. Siinä on rakkaus – antaa vapaus valita, vapaus rakastaa.
Kaikenlaisista uskoista löytyy viisautta, jokaisen uskojan omaa hengentotuutta/näkökykyä aistia kaikkeus.<3