Mitkä ovat sinun epämukavuusalueitasi? Koetko olosi epämukavaksi tiettyjen fyysisten elementtien ollessa läsnä? Vai johtuuko epämukavuutesi joistakin henkisesti läsnä olevista elementeistä? Ovatko epämukavuusalueesi enemmän epämukavia sinulle vai heille jotka katselevat sinua? Onko sinun vaikeaa olla epämukavuusalueellasi itsesi kanssa? Sinun pyrkien pääsemään mahdollisimman pian tilaan missä sinun on mukava olla. Annatko sittenkin itsellesi mahdollisuuden olla, vaikka olet… Jatka lukemista Alueena epämukavuus
Avainsana: henkinen herääminen
Puolien matka
Niin petollisen ankaraa ja pakollista se on. Se raatelee ihon jo uudestaan ennen kuoren toipumista entisistä haavoistaan. Se vuodattaa verta, kyyneliä, pitää jatkuvasti virtaavana. Niin rauhaisan lämmintä se on. Se antaa turvapaikan olemassaolollaan ja totuudellaan. Se suojelee kaikelta mikä on jotain muuta, kuin sitä. Sellaista se on, löytää itsestään kaikki puolensa. Tulla kokonaiseksi. Ymmärtää itsensä.… Jatka lukemista Puolien matka
Hukuttava itku
Pärjäätkö itkusi kanssa? Hukutko omiin kyyneliisi? Pystytkö pehmittämään kuoresi tulevaa itkuasi varten, jotta itkusi voisi imeytyä sinuun ja olla osa kehitystäsi? Omien kyyneliesi saaden ravita sinua imeytyessään ymmärryksenä sinuun takaisin. Vai pidätkö yllä kivikovaa kuortasi ja lähes hukut omiin kyyneliisi haukkoen lopulta ahdistuneena henkeä? Kyyneliesi valuen poskiasi pitkin hukkaan pystymättä antamaan sinun sisimmällesi ymmärrystä kehittää… Jatka lukemista Hukuttava itku
Nojaa taaksepäin
Nojaa. Nojaa taaksepäin. Aina ei tarvitse matkata eikä mennä eteenpäin kohti omaa tulevaisuutta. Aina ei tarvitse tietää minkälaiseksi voimaksi oma, uusi kipinä haluaa kehittyä. Jokaiseen hetkeen ei tarvitse tulevaisuuden suunnitelmia. Nojaa taaksepäin. Tunnustele välillä menneisyyttäsi nojaten sinne selälläsi. Tunnetko menneisyytesi painon selkärangassasi? Mihin asti menneisyyttäsi pystyt nojautumaan menettämättä itseäsi sellaisena, kuin tässä hetkessäsi olet? Kuinka… Jatka lukemista Nojaa taaksepäin
Kuolevaisen illuusio
Kuinka lähellä egosi on sitä mitä olet? Elääkö egosi sopusoinnussa sinun kanssasi? Onko egosi itsellesi täysin vieras ja jopa pelottava olemus? Minkälaista ravintoa egosi tarvitsee pysyäkseen hengissä? Tarvitseeko se jotain elinvoimaista ja vahvaa? Pysyykö se hengissä pilaannuttamalla toisten egoja ja syöden sellaista mikä on kuollutta? ”Raatelija repii rikkinäistä, upottaa kyntensä haaskaan.Vaanii mädäntynyttä, kuin haaskalintu. Valuttaa… Jatka lukemista Kuolevaisen illuusio
Yhdistymiseen
Miten yhdistyminen ja yhdeksi tuleminen tapahtuu ja alkaa? Yhdistymmekö ottaessamme tarpeeksi monta askelta eteenpäin vai yhdistymmekö palatessamme tarpeeksi monta askelta taaksepäin? Riittääkö yhdistymiseen, että liikumme noista jompaan kumpaan suuntaan, tulevaan tai menneeseen? Pitääkö meidän sittenkin liikkua yhtälailla molempiin suuntiin löytääksemme yhteytemme ja ollaksemme yhtä? Näin meidän pitäen ymmärtää kolmen eteenpäin otetun askelen lisäksi kolmen taaksepäin… Jatka lukemista Yhdistymiseen
Sydämen lehto
Kasvoin lehdon sydämestä, olin hiljaa kuullakseni sykkeen. Olin hiljaisuudessa kuullakseni mitä olen. Juureni siellä kasvoivat suuriksi, kasvattivat minutkin. Lehdon sykehdintä kulki lävitseni, teki minusta ulos tulevia ilmajuuria. Juurtui sinuunkin, sinäkin liityit lehtoon ja sen sykkeeseen. Nyt juuremme sykkivät samasta lehdosta. S.
Oma elämänpuusi
Minkälainen puu olet? Oletko puu joka huojuu metsässä kulkevien tunnetuulien mukana? Sinun kuitenkin pysyen vakaasti pystyssä vankkojen juuriesi avulla. Oksastopolkujesi kasvattaen kasvukautenaan aina uusia käpysiemeniä. Oletko puu joka on jo iäisyyden mittaisen ajan kelottunut paikoillaan? Oksastopolkujesi pystymättä kasvattamaan yhtäkään käpysiementä. Metsikössä vaeltelevien tunnetuulien liitäen ohitsesi sinun kovettunutta kuortasi pitkin. Oletko puu jonka juuristotkin ovat lahonneet… Jatka lukemista Oma elämänpuusi
Unohtunut ikuisuus
”Ikuisuus itkee, vuotaa aikaa vasten.Kaipaa itseään, kaiken aikaa.” Ikuisuus on unohtunut. Hukkunut. Kaikunut kalliolta toiselle ja kolmannelle, lopulta hiljenevin äänin pois kokonaan, vaiennut. Ikuisuus on vaihtanut paikkaa ajan kanssa puheissa, mielissä, sykkivissä sydämissä. Nyt ajassa eläminen on valettuna ihmisiin. Nyt ikuisuus uinuu, lepää, itkee. Odottaa olemistaan. Odottaa saavansa luvan olla totta. S.
Yhdeksi
”Kurkottelevat omiin ääripäihinsä toistensa vastakohdat, koittavaa kohtaamistaan harjoitellen. Tunteiden tulkitsijan kannatellen ja esitellen jokaisen sydänvihlaisun omana tunteenaan ja viisasmielen tarjoillen kaikki mahdolliset vaihtoehdot siihen mitä ikinä voisikaan tietää. Sillä tavoin molemmat availevat silmiään ja heräilevät, venyttelevät itseään suurimpaan kokoonsa ollakseen kokonaan esillä sellaisena, kuin ovat, jotta lopullinen vastakohtiensa yhdistyminen voisi alkaa. Jotta minä voisin syntyä… Jatka lukemista Yhdeksi