” Sade seisahtuu, kantaa taivas pisarapilvet. Valon laitamilla näyttäytyy, puuvillakankainen villaisine raitoineen. Lehden leikitellen lepoon multakodin, antautuen juurillensa. Luonnon kumartaen itseään tulevaan, tietäen kiertonsa aamuina hallan. Jatkuvassa laulussa luontonäytelmän, lapin rouvan sydän loimussaan.” S.
