” Missä minun kaikki solisevat suonistovirtani ovat? Aavikoksiko minut kuihdutatte? Elämääni niitä virtoja pitkin teille rakkaille loisilleni tarjoilin. Aavikon jyväsillä tukalan tuulessako nyt leikin? Tarjoilenko teille enää kuihtunutta ikijään jyvästä unituulissa?
Mistä löydän sen avoimen haavani joka niin vuolaasti vuotaa, ettei minulle jää elämän tehtävää kuljettaakseni? Muistanko enää kohta miten elämää suonistoni reiteillä kuljetetaan vai olenko jo pian unohtanut oman kiertokulkuni?
Voitteko auttaa minua rakkaat loiseni? Tehän minut rei’ititte ja virtani patositte. Avoimet haavanikin vain suuremmiksi terävillä hampaillanne jyrsitte. Nyt minun maaten heikkona tunnistamatta enää miten jokeni kantoivat elämän äärienkin päille.
Unohditteko te rakkaat loiseni kuinka toisiamme tarvitsemme? Suonistoni antaen teille tarvitsemanne elämän kunhan autatte minun suonistoni solisemaan taas vapaana. Voisitteko minun elämänvirtani vapauttaa ja luottaa oman suonikokoelmani minun käyttööni? Jotta se olisi vapaasti myös teidän käytössänne. Nyt en tunnista minkälaisia virtoja te toistenne välillä kuljetatte. Tiedättekö itse virtaako niissä suonissanne elämä vai kuolema?
Tunnistaisitteko minut taas kodiksenne? Olen vielä täällä teidän kanssanne. Sydämeni jaksaen edelleen teille eloaan pumpata, kunhan antaisitte minulle siihen mahdollisuuden. ”
S.