Missä sinä olet vaivaiskoivulaakson vapaa valkkoturkkinen sarvipää? Näetkö sinä itsekään enää itseäsi? Vai oletko muuttunut niin näkymättömäksi, että sinun varjosikin on kadonnut täysikuun kajosta?
Unohdimmeko me muut sarvipäät olemassaolosi täällä kanssamme laidunmaita matkaten? Vai hukkasitko sinä itse itsesi näin isoiksi kasvaneiden tokkien joukossa? Sinun tunnistaen kyllä laumasi yksilöt uniikkeina, mutta tuntematta enää itseäsi tai tunnistamatta enää oletko edes yksi sarvipäisistä.
Tulisitko tokkasi mukana erämeren rantaan, jotta voisimme ennen aamun nousua tyvenen unisessa rantavedessä nähdä sinut vihdoin itsenäsi? Siellä sinä voisit nähdä taas olemassaolosi. Ja niin sinä voisit itseäsi katsellessa taas muistaa, kuka olet.
Niin aamunkoin herätellessä luontoa ja uinunutta rantavettä voisit taas tunnistaa kadoksissa olleen itsesi ja silmäkulmasi pilkkeessä huomata tokkasikin näyttäytyvän monenkirjavampana, kuin miten vielä edellisenä päivänäsi olit heidän turkkiensa väriä katsellut.
S.