Kun laskemme fyysisen olemuksemme lepoon siihen hetkeen ja rauhoitamme tunteemme elämään juuri siinä täydellisen epätäydellisessä hetkessä, missä samaan aikaan kaiken ympäriltä löytyvän kaaoksen ja epäymmärryksen ja sen hetkisen nautinnon ja rauhallisuuden tunteen välissä oleva liittouma kokoaa sen hetken elomme. Tehden siitä täydellisen epätäydellisyydessään. Havahdumme huomaamaan, että se hetki oli ainutkertainen ja paras versio itsestään, koska juuri ne epätäydellisyyden palaset saivat meidät tuntemaan elomme siinä hetkessä ja tuntemaan olomme rauhallisiksi.
Ympäriltämme löytyvä kaaos ja vastavuorottomuudesta johtuva epäymmärrys sai meidät havahtuneiksi juuri meidän asemastamme
tässä asetelmassa. Me havahduimme kykenemään tarttumaan myös
siihen voimaannuttavaan kasvattavaan lepohetkeen vaikka olisimme
voineet jäädä iättömiksi ajoiksi elämään ainoastaan epäymmärryksessä ja kaaoksessa niin kuin näimme kaiken ympärillämme elävän.
Mutta meidän sisimpämme näkevät niissä hetkissä myös kauneutta,
totuuden. Sisimpämme lavertelevat meille pitkin päiviä ja öitä, kuinka
täydellisten hetkien metsästys ajaa meidät selin totuutta vasten ja kuinka meidän kuuluisi nähdä kaikessa epätäydellisyys täydellisyytenä. Nostaen arvoonsa asiat mitkä ovat hyvin juuri siinä hetkessä samalla, kun toinen asia ajaa meitä hulluuden
partaalle.
S.