Oliko kaiken alussa pelkoa? Vai syntyivätkö pelot vasta jumalolennon luodessa ne? Loiko tämä jumalolento pelot hyvyyttään, jotta jokainen ihminen kykenisi pelkonsa kohtaamalla kehittymään ja kehittämään kaikkea ympärillään? Ettei ihminen jäisi ymmärrystä vaille, pelottomaksi eikä suorittaisi näin tekoja mitkä satuttavat toisia ja mitkä jättävät yhteisestä kehityksestä aitoon rakkauteen.
Loiko jumalolento pelot alkujaan illuusioiksi jotta ihminen voisi totuudessa ne turvassa kohdata satuttamatta oikeasti itseään tai muita? Näin ihmisen kohdatessaan pelkonsa hänen tunnistaen pelkonsa olemattomina ja itse itselleen luotuina illuusioina. Antaen ihmiselle tavan kohdata kehityksensä turvassa.
Milloin pelot sitten muuttuivat oikeiksikin kohtaamisiksi? Oliko se ensimmäinen pelkojaan käsitellyt ihminen, joka sokeasti tulkitsi omien pelkojensa syntyä ja syntyneen sokean totuuden löytäessään muovasi sanoissaan peloista todellisia ja aiheellisia, oikeasti jopa tappavia. Vaikka sellaisia niiden ei kuulunut olla. Näkemättä mitä varten pelot alkujaan luotiin. Antaen itselleen luvan tulkita niitä omalla ihmismäisellä tavallaan.
Ja syöttäen niitä omatulkintaisia pelonaiheita ihmisryhmille näyttäytyen itse ymmärtäväisempänä niistä, kuin tämä ihminen todella oli.
Mitä pelot sitten nykyään ovat? Onko niissä enää nähtävillä jumalolennon totuutta niistä lopulta vaarattomina, mutta kehitystä tukevina mielenkuvitteluina vai näkyykö niissä pelkästään ihmisyyden päättämä totuus missä pelot ovat aiheellisia ja jopa oikeasti vaarallisia?
S.