Yhdistyminen

Yhdistymme pelosta. Painautuen tiiviisti toisiamme vasten jokaisen silmäillen toisiamme ja toisistamme pois nähden pelon kaikkialla ulkopuolellammekin. Kaiken maan ja ilmojen näyttävän meille pelokkuuttaan. Meidän silmiemme väittävän metsän puiden vapisevan peloissaan tuulien mukana ja lintujen räpyttelevän siipiään maan kamaran yläpuolella kuoleman pelossaan, koska maa näyttää tarjoavan siivekkäille vain vaihtoehtoja kuolemalle. Katseidemme kääntyen välillä toisiimme päin meidän… Jatka lukemista Yhdistyminen

Pelon jumalolento

Oliko kaiken alussa pelkoa? Vai syntyivätkö pelot vasta jumalolennon luodessa ne? Loiko tämä jumalolento pelot hyvyyttään, jotta jokainen ihminen kykenisi pelkonsa kohtaamalla kehittymään ja kehittämään kaikkea ympärillään? Ettei ihminen jäisi ymmärrystä vaille, pelottomaksi eikä suorittaisi näin tekoja mitkä satuttavat toisia ja mitkä jättävät yhteisestä kehityksestä aitoon rakkauteen. Loiko jumalolento pelot alkujaan illuusioiksi jotta ihminen voisi… Jatka lukemista Pelon jumalolento

Tuntematta vihaaja

Äkkinopeasti sinun koko olemuksesi muuttuu hänen saapuessaan samaan tilaan missä sinä olet. Juuri ennen tätä hetkeä sinun hehkuen omaa itseäsi ja nyt yhtäkkiä sinun käyttäytyen, kuin maan vaikeimmin tulkittava eläjä. Lähes heti hänet kohdattuasi sanoitat hänelle ja kaikille saman tilan jakajille vihaa ja inhoa häntä kohtaan. Ja vielä hänen lähtönsä jälkeenkin sinun olemuksesi antaa ilmi… Jatka lukemista Tuntematta vihaaja

Itsensä näkö

Eletystä tähän hetkeen asti on minussa minun mukanani liukunut pakottava tarve ja tunne ymmärtää läheistä, vaikka se vaatisi omien arvojeni sivuuttamista ja vääryydestä syntyneiden tunteiden turruttamista. Vaikka silmäni näkevät ja korvani kuulevat lähelläni tapahtuvan vääryyden, en kykene sellaiselle vääryydelle rajoja laittamaan enkä sitä ilmi tuomaan. Vaan asetun sivullisen rooliin miettimään ja etsimään ymmärrystä väärintekijälle. Eikä… Jatka lukemista Itsensä näkö

Lohdun kantajat

Osaatko olla lohduttamassa läheistäsi silloin, kun hän sitä tarvitsee ja pyytää vai koetko sellaisessa hetkessä olevasi itsesi kanssa vaikeuksissa?. Toisen antaessa sinun nähtäväksesi hänen kyynelvirtojensa tarinan sinä onnistut antautumaan jollekin voimalle itsessäsi, mikä ei kykene läheistäsi aidosti lohduttamaan ja tukemaan. Ensin yrittäen kapinoida tätä voimaa vastaan yrität ojentaa auttajan kättäsi ja antautua kuulemaan läheisestäsi virtaavia… Jatka lukemista Lohdun kantajat

Sanaviisas Väinämöinen

Pitkistä viilalla hiotuista lauseista ja niiden arvokkuutta ja viisautta hehkuvista sanoista muotoutuu ulos tullessaan korviimme täydellisen kuuloisia perustelulauseita joista ei jää yksikään sana tai sen muoto epäselväksi kuulijalle. Lause kokonaisuutena on tarkoitus saattaa kuulijoille niin, että se on täynnä harkittua ymmärrystä. Mutta jos joku näin täydessä ymmärryksessä syntyneestä lauseesta löytää epäymmärrystä, tämän epäymmärryksen täytyy olla… Jatka lukemista Sanaviisas Väinämöinen

Pelkojamme

Siellä yksinäisyydessämme imemme itseemme sen kaiken pelon mikä ympäriltämme on valmis meihin tarttumaan. Kaipuu toisten läheisyydestä ja turvasta saa meidät tarttumaan ainoaan näkyvillä olevaan meitä yhdistävään tekijään, mikä on pelko. Mutta silti meillä on tarve yhdistyä. Ja joka kerta pelon kimmotessa toisistamme seuraavaan kopin ottajaan se kasvaa. Emmekä me hetkeen kykene asettamaan peloillemme rajoja. Eikä… Jatka lukemista Pelkojamme

Jäätyminen

Miten voisin vaatia toista todella ymmärtämään minua, kun en itse osaa kuin jäätyä ja juuri ja juuri sanoittaa tunteeni asiana. En edes tunteina. Yksinkertaisten lauseiden sanoma suustani ei kykene tavoittamaan läheiseni sisintä. Se välittyy läheiseni korville asian sanomisena, ei sellaisena jossa tunnetila voisi siirtyä toisenkin sisimpään hänen sydämensä makusteltavaksi. Mutta minun sydämeni ei halua työskennellä… Jatka lukemista Jäätyminen

Pelko

Pelosta on kirjoitettu kirjoja. Pelosta on syntynyt ja syntyy jatkuvasti ajatuksia. Pelko voi ohjata elämää hetkittäin. Pelolla on kyky luoda lisää pelkoa. Kun hyväksyn pelon olemassaolon ja pikkuhiljaa opettelen olemaan pakenematta sitä sen ilmestyessä eteeni ja tunkeutuessa luihini saaden sydämensykkeeni kiihtymään, saan ymmärryksen siitä miksi jokin minuuden ulkopuolinen tekijä pelottaa niin paljon. Saan ehkä ymmärryksen… Jatka lukemista Pelko