Runo ystävälleni auringolle

Aurinko, sinä laskeudut päivä päivältä aikaisemmin meren taakse. Tällä rannalla veden jo peitellen itselleen jääpeitettä saadakseen levätä rauhassa viiman saapuessa.

Aurinko, näen vielä sinun taivaanrantaa pitkin kulkevat kaikusi lämpöisen väreissä.

Aurinko, tiedätkö, että poissa ollessasi leikkisät loimut rohkenevat tanssahtelemaan pitkin taivaanrantaa pakkasen kuorruttaessa metsän valkoiseen huntuun?

Aurinko, nähdään taas, kun palaat takaisin matkaltasi.

S.

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *