Kipuina ne tunteet minun kehossani elävät, koska eivät muuten pääse yksinäisyydessäni maailmaan näyttäytymään. Antaen uusia sanomattomia iskujaan, minun ymmärtäen kuitenkin sanomattakin niiden syntyvän vajavaisuuteeni. Siihen vajavaisuuteen missä olen yksin. Nylkien minun sisuksiani, kuin vaatien päästä ilmoille ja kulkemaan kaupungin katuja pitkin. Mutta tähän hetkeen minulle ei näyttäydy yhtään kaupunkia missä ne voisi laskea ulos kiusaamasta… Jatka lukemista Orpomieli
