”Näin minä liidän ilman pelon viittaa hidastamassa tätä hetkeä. Annan jokaisen tuulenvireen paiskautua minua vasten ja pyyhkäistä ihoani pitkin kuin silkkikangas. Ääni pyristelee elonaikanaan olemaan jäämättä liikaa jälkeen ja olematta äänetön jota kukaan ei kuule. Vapaudenmaku villitsee suutani josta makujen kirjo täyttää vatsani rikkaimmilla ateriakokonaisuuksilla huomaten sen ripauksenkin happamuutta mikä teki siitä täydellisen. Raikasta tuoksua… Jatka lukemista Runouden hetki
