”Ikuisuus itkee, vuotaa aikaa vasten.Kaipaa itseään, kaiken aikaa.” Ikuisuus on unohtunut. Hukkunut. Kaikunut kalliolta toiselle ja kolmannelle, lopulta hiljenevin äänin pois kokonaan, vaiennut. Ikuisuus on vaihtanut paikkaa ajan kanssa puheissa, mielissä, sykkivissä sydämissä. Nyt ajassa eläminen on valettuna ihmisiin. Nyt ikuisuus uinuu, lepää, itkee. Odottaa olemistaan. Odottaa saavansa luvan olla totta. S.
Avainsana: Ikuisuus
Peitellen taivasta
” Tarvitseeko ikitaivasta peitellä uneen? Rauhoittuuko se uinumaan sitä peitellessä? Venytteleekö taivas peiteltynäkin itseään avaruuksiin? Kysyivätkö taivaan peittelijät taivaalta itseltään tarvitseeko se lepoa? Eivätkö he huomanneet peittelevänsä ikuista hereillä olijaa? Peittelivätkö he sittenkin itseään uneen ikuiselta taivaalta? Miettivätkö ikuisuuden peittelijät kertaakaan mitä varten peitto alun perin luotiin? Oliko peitteen tarkoitus synnyttyään olla luomus ilman käyttötarkoitusta?… Jatka lukemista Peitellen taivasta
Ikuisuusmatka
Miten saavutan itsessäni ikuisuuden? Vai saavuttaako ikuisuus minut? Kuuluinko alussani osaksi ikuisuutta? Aloitinko olemiseni kokonaisuudessa missä ei ollut lakeja? Kokonaisuudessa missä ei ollut edes sanaa laille, koska laki ei ollut siellä mitään. Eikä siellä ollut sanaa ajalle, koska mitään mitä siellä oli ei voinut alistaa ajan kanssa kulkemaan. Ja siellä oli minulle kaikki. Ja minä… Jatka lukemista Ikuisuusmatka
Ikuisuus ajasta
Ennen aikaa Ennen, kuin aloimme meidän aikaamme laskemaan elimme tässä hetkessä, ikuisuudessa. Siellä oli meille kaikki tulevaisuuden ja menneisyyden saattelemana. Ja me olimme kaikki. Eikä meidän ajatuksemme olleet riippuvaisia iästä missä niitä ajattelimme, koska meistä kenessäkään ei ollut ikää. Nyt Nyt, kun lopetamme ajassa olemisen, aloitamme ikuisuuden. Ajasta heräämisen tuntuvan meissä, niin kuin heräisimme ikiunesta.… Jatka lukemista Ikuisuus ajasta
Syntyen, Kuollen
Lopetinko minä juuri jotain vai aloitinko minä jotain? Synnyinkö vai kuolinko? Vai pitääkö syntymä ja kuolema valita yhdessä? Kulkevatko ne käsikädessä tehden yhteistyötä ja ollen vain jos toinenkin on? Ovatko alku ja loppu ikään kuin sama, tai päällekkäin? Kun loppu on melkein ohitse alkaako jo uusi alku? Ja kun alku on menossa ohitse alkaako jo… Jatka lukemista Syntyen, Kuollen
Ajan herra
” Ajaton on ei mitään. Ajaton on kaikki. Ja ajattomana se on syntynytkin. Jättäen ajan illuusion toteutumatta itsessään. Kunniattomana seilaten läpi ajalla yhdistettyjen illuusion. Ollen silti aidoin kaikista. Ollen ei mitään. Ollen kaikki. Nöyrtymättä ajan herraa kumartamaan. Synnyttäen itse itsensä. Loputtomin kerroin. Niin ajan herran ollen vähäinen. Ojentaen aikaa olemalla ajaton. Silti sitä yhdessäkään ajassa… Jatka lukemista Ajan herra
Askeleita
”Hei sinä joka siellä korkeimmalla askelmalla olet! En näe sinua! Tuletko askelin alemmas jotta voisin sinua katsella ja askelmasi ymmärtää? Vai etkö halua, että sinua nähdään? Voitko kavuta hitaammin, että kerkeän mukaasi? Voitko näyttää miten kapuat? Onko siellä korkealla kovinkin yksinäistä? Kuuletko meitä jotka koittavat sinua tavoitella? Voitko edes ilmaan huudella ohjeita, jotta luoksesi osaisimme… Jatka lukemista Askeleita
Valussaan
”Kaunis hetkellisyys löytyi siinä ajassa missä meidät valanut mestari onnistui meidät yhteen valumuottiin kokoamaan. Silti meidän sekoittumatta toisiimme, vaikka täysin vaille ylimääräistä tilaa jäimmekin. Jokaisen henkäyksen kimpoillessa meistä toisiimme ja jokaisen hengenvedon lähtiessä toisistamme osuakseen muihin jotka siellä olivat. Onnistuimme niin pienen ikuisuuden hetken elossamme näkemään yhteisen harmoniamme tanssahdellen pehmeyttä kaikkeudessaan. Saimme siihen muottiin ikikuuntelijan… Jatka lukemista Valussaan
Tulevaan
Olemme yhdessä matkalla tulevaisuuteen. Tulevaisuus tulee olemaan osa meitä kaikkia eikä se ole vain minun tai sinun. Se koittaa meille yhdessä muodostuen ajattomuudesta missä elämme tai emme elä. Sen sijaan, että fantasioimme tulevaisuudesta kauniita kultareunuksisia silmin syötäviä maalauksia tai synkkiä saavutuksia pimeyden mieleltä, meidän pitäisi avautua näkemään tämä hetki missä elämme. Minun ja sinun pitäisi… Jatka lukemista Tulevaan
Runouden hetki
”Näin minä liidän ilman pelon viittaa hidastamassa tätä hetkeä. Annan jokaisen tuulenvireen paiskautua minua vasten ja pyyhkäistä ihoani pitkin kuin silkkikangas. Ääni pyristelee elonaikanaan olemaan jäämättä liikaa jälkeen ja olematta äänetön jota kukaan ei kuule. Vapaudenmaku villitsee suutani josta makujen kirjo täyttää vatsani rikkaimmilla ateriakokonaisuuksilla huomaten sen ripauksenkin happamuutta mikä teki siitä täydellisen. Raikasta tuoksua… Jatka lukemista Runouden hetki