” Sinä vaelteleva tunturisusi, syvänpunaista sydäntäsi suojelet, kosketuksesi raatelukynsiesi paino.
Iättömänpunaista sykähdystäsi valmistelet, Puuttomilla harjanteilla lepuutat, Ulvoessasi kannattelet ilman.
Kylmyys karvoissasi aisteina, teroitetut otteesi ihon naarmuina.
Luovutatko kyntesi pedolle, ja olet itse taas?”
S.