Miten saavutan itsessäni ikuisuuden? Vai saavuttaako ikuisuus minut?
Kuuluinko alussani osaksi ikuisuutta? Aloitinko olemiseni kokonaisuudessa missä ei ollut lakeja? Kokonaisuudessa missä ei ollut edes sanaa laille, koska laki ei ollut siellä mitään. Eikä siellä ollut sanaa ajalle, koska mitään mitä siellä oli ei voinut alistaa ajan kanssa kulkemaan. Ja siellä oli minulle kaikki. Ja minä olin osa kaikkea.
Mikä minut sai hylkäämään tämän ikuisuuden? Vai hyljeksikö ikuisuus minua ja esti minua olemasta enää osa itseään? Minun syntyen maailmaan missä ympärilläni oli syntymästäni saakka kehoni. Ja ennen kuin opin käyttämään tätä kehoani siihen oli kerennyt kaikkialta ympäristöstäni kiinnittyä monenlaisia traumoja kosketuksista ja äänihuudoista. Niin siihen mennessä, kun askellukseni oli itselleni olemista ja käteni toimivat ilman ajatusta minun ja kehoni välille oli kerennyt kasvaa suoja, egoni. Ja tämän suojan avulla selviydyin kehoni sisällä aikamme luomasta kiireestä, säännöistä mitkä estivät olemasta ja tiedon opiskelusta mikä opetti jotakin muuta, kuin tuntemaan itsensä ja toisten olemassaolon.
Vai olinko sittenkin ollut koko tämänkin ajan ikuisuudessa? Ajanlaskuni ollen myös osa ikuisuuttani. Egoni suojissa olin selvinnyt lapsuuteni ja aikuisuuteni ajan eteeni tulleista harhailevista havainnoista. Egoni ollen ottanut kaiken illuusion vastaan tietäen, että minä en voisi sitä tehdä. Ja egoni tietäen tarkoituksensa olla suojelijani niin kauan, että olisin valmis taas olemaan. Minun ja kehoni tutustuen toisiinsa ikuisuudessa heti, kun taas olen.
S.