Koska me kaikki olemme yhtä, riippuvaisia toisistamme ja vuorovaikutuksessa toisiimme, me voimme kasvaa täyteen ymmärrykseen vain yhdessä. Minä yksin en voi päättää saavuttaa ymmärrystä tai löytää täyttä ymmärrystä, sillä jos sinulla ei ole sitä, olen minäkin saman matkan päässä ymmärryksestä. Meidän pitää välttää luomasta illuusiota missä pystymme hylkäämään osan kokonaisuudesta ja uskomaan, että voimme valita itsellemme sopivimmat mukaan ja saavuttaa ymmärryksen vain valitsemiemme kanssa. Me emme voi kasata palapeliä ajatellen, että poimimme silmiämme miellyttävimmät ja kiinnostavimman näköiset palaset ja kasaamme palapelin niistä väittäen, että me emme tarvitse loppuja palasia palapelin valmiiksi saamiseen. Sillä yhdessä me olemme vajaita ja yhdessä me olemme kokonaisia.
”Kaikkeudessa leijailee värien leikkejä, sivalluskin mustaa, yhdessä vedessä kylpemässä. Avautuu kaaret sateentekijän, maalailee kaikkeudesta napatut tunteet. Mitään värähtelyn värejä ei piiloihin laitettu, taideteoksen täydellisyyden ainekset on sydämenavaajalle katettu.”
S.