Tunnetko olevasi väsyneempi juuri tällaisina koreilevina juhla-aikoina milloin näet ympärilläsi ihmisiä jotka pörräävät kaupasta toiseen ostamaan kaikkea mikä täyttäisi heidän juhlalliset hetkensä. Kiireessään he astelevat ja nappailevat ostoskoriinsa vielä vähän jotain, että heidän sisimmässään ei olisi varmasti missään hetkessä tyhjää. Että heillä varmasti olisi kaikkea, millä he pystyisivät tarvittaessa täyttämään sisimmästään sen tyhjän tilan minkä tuleva juhla sai kasvamaan selkeästi havaittavaksi tavallisen arjen pitäessä tämän tilan hyvin näkymättömissä. Se tila heidän sisimmässsään huutaa yksinäisyyttä.
Tämä yksinäisyys ei ymmärrä uudestaan ja taas uudestaan vuosittain eteen tulevia juhlia joissa päätähtinä ihmisille näyttäytyy mitä hienoimmat ruuat ja lahjat joiden paketointikin on tehty mittatilaustyönä. Yksinäisyys huutaa näiden ihmisten sisimmästä ja yrittää lausua viisaita sanoja juhlista missä päätähtinä olisivatkin ihmiset itse, ei heidän egonsa vaan heidän minuutensa.
Mutta hyvin harvassa ovat ihmiset joiden korviin tällaiset sanat ovat tervetulleita. Hyvin harva ymmärtää tällaisia sanoja. Osalle tällaiset sanat voivat jopa kuulua ivasanoina heidän egonsa asettuessa kuninkaan asemaan ja osaten muuttaa sanat kuulostamaan pilkalta täydellisyyden leijaillessa täyteläisen ruokapöydän yllä. Tällainen hetken valtias ei kykene näkemään aitoutta itse rakentamansa palatsin ja itsensä korottamisen takaa.
Ei aterioiden tekeminen läheisilleen ole pahasta eikä lahjojen ostaminen ja antaminen ole pahasta. Meille jokaiselle on pahasta egossa tällaisten asioiden tekeminen. Sellainen missä meidän minuutemme hakevat juuri siinä hetkessä olemista ja rauhaa, mutta meidän egomme on alistanut meidän minuutemme.
Meidän egomme havittelee kunniaa ja korottautumista ylemmälle korokkeelle ja on stressin vietävissä meidän minuuksiemme alistuessa asemaansa maankamaran alapuolella. Ja meistä muistetaan seuraavana vuonna vain meidän egomme, ei meitä.
S.